Pikkulinnun laulu – Little Birds Sing

Kun Veeran ja Jojin Interpretations 4 ilmestyi selasin ohjeita Ravelryssä kasvavan paniikin vallassa. Koska upeita. Halusin tehdä kaikki, ainakin melkein. Pian Snurreen suuntautuvalla retkellä päätinkin ostaa niin kirjasen kuin langat johonkin ohjeista. Hieman ehkä yllättäen tajusin tiukimmin mieleen jääneen Veeran Little Bird pitsineulepaidan. Haaveilin tekeväni sen pellavasta, mutta ohjeen lanka olikin lace vahvuista ja niin ohutta pellavaa ei olut saatavilla.

Lankahyllyjä kierrellessäni hiplailin tietysti ohjeen sanelemaa Madelinetoshin prairie lankaa, mutta Fyberspatesin Gleem Lace värissä Lundy Island vastasi täydellisesti mielikuvaani sävystä, jossa paitani halusin neuloa. Nappasin ainokaiset kaksi vyyhtiä ja kiiruusti kassalle ennen kuin mieli muuttuisi.

Ja voi että kun olen tyytyväinen niin ohjevalintaan kuin lankavalintaankin. Kerimisen jälkeen tosin huomasin, että samasta värjäyserästä huolimatta lankojen värissä oli merkittävästi eroa. Päätin siis neuloa raidoittaen kahdelta kerältä vyyhtien vaihtumis kohdan ( kainaloiden alta alkaen). Paidan yläosassa sävy on nyt enemmän rusehtavan tai harmaan vihreä ja helmassa on enemmän sinivihreää. Häivytys onnistui ja sopii paitaan hyvin, vaikkei juuri kuvissa toistu.Tein ohjeen koossa S mutta 0,25 ohjetta isommilla puikoilla. Koosta tuli täydellinen. Ennen pingotusta näytti, että paita on tuplaten liian leveä ja suhteessa siihen aivan liian lyhyt. Mutta kuten yleensä, kastelu, muotoon levitys ja kevyt pingotus olkasaumoille tekivät ihmeitä.

Pitsineulekuviot paidassa ovat helppoja, mutta kauniita. Opin molemmat kaaviot ulkoa ja sen kautta ongelmia ei olisi pitänyt olla. Kuitenkin aina kaavion ensimmäiselle kerrokselle sattui joku virhe. Tietysti katselin telkkaria tai luin kirjaa samalla, vaikka tarkoitus oli aina ekaan riviin keskittyä 100%.Sitten purkailtiin tai muokattiin edellistä kerrosta seuraavaa neulottaessa. Kummaahan hommassa oli se, että Vaikka edellinen pitsi oli viimeiseltä kerrokseltaan neulottu oikein, silmukkamäärät eivät taas täsmänneet kun aloitin uuden pitsin. Ja pitsien välissähän neulotaan vain sileää tai ainoikeaa ilman mitään muotoiluja. Kyllä sieltä sitten alkoikin pikkuhiljaa paljastua muutamia pudonneita silmukoita tai vahingossa neulottuja lankalenkkejä. Pitsilangat on hankalia kun virheitä ei useinkaan huomaa ajoissa. Mutta näistä selvittiin erinnäisten kikkojen avulla.

Silmukoiden poimiminen niin hihansuista kuin pääntieltä oli tylsää. En vain tykkää. Mutta on se mukavampaa kuin saumojen ompelu, joten en valita enempää. Joustimiin käytin ohjeen mukaisia 2 mm puikkoja ja ne pitävätkin rennon ja löysähkön neuleen mukavasti kasassa.

Tykkään, tykkään, tykkään!

Ja kuvaukset! Kävimme satojen, jos ei tuhansien muiden tavoin Haagan alppiruusupuistossa ihastelemassa rhodojen ja atsaleoiden huippu kukintaa. Lähes kaikki oli kukassa yhtäaikaisesti ja vaikutelma oli huumaava niin silmille kuin nenällekin. Atsaleat tuoksuvat suopursun tavoin voimakkaasti jättäen kaikki hajuvedet varjoonsa. Minä rohkeasti hypähtelin käytäviltä pois pensaiden sekaan kuvattavaksi. Ja taas kuvista joissa minä esiinnyn kuuluu kiitos Rakkaalle. Kuvia tulikin aika paljon, joten en kaikkia laita tänne, vaan osan voi käydä katsomassa ravelryn projektisivulta.

Ohje: Little Bird by Veera Välimäki, koossa S
Ravelryssä:  Little Birds Sing
Lanka: Fyberspates Gleem Lace, 800m 100g
Kulutus: 130 g = 1040 m
Puikot: 3,25mm 100cm ja joustimissa 2mm 100cm

 

Kevätilta – Ground Pepper, Test knit

Tänä vuonna näyttää olevan tällainen ekaa kertaa ikinä teemavuosi. Tällä kertaa osallistuin ekaa kertaa ikinä testineulontaan. Olen jo monesti halunnut mukaan Suvi Simolan suunnettelemien neuleiden testineulontoihin, mutta ajoitus, malli, tarvittavat langat tai joku kuun asennossa eivät ole osuneet kohdalleen. Nyt tartuin heti tilaisuuteen kun kaikki tuntui sopivan yhteen ja tarjouduin mukaan Suvi V-neck sweater testi-kutsuun. Iso kiitos Suville, että hän otti minut mukaan testineulonta porukkaan.

Langaksi valitsin Cascade Yarnsin Heritage Silkin. Lanka on ohjeen mukaista ohuempaa, mutta tiesin jo Winterly -mallin samasta langasta neulottuani, että ohjetta isommilla puikoilla tiheyteni on hyvin lähellä ohjeen vaatimaan neuletiheyttä. Loputuloksesta oli tietysti tiedossa ohjeen mukaista keveämpi, koska ohuemmalla langalla, mutta isommilla puikoilla neulottaessa kankaasta tulisi ilmavampaa. Mutta se sopi minulle, koska en ole varsinaisesti paksujen neuleiden ystävä ja koska Suvikin suunnitelmani näytti hyväksyvän, annoin mennä.

Ohjeessa ideana oli käyttää 4 eriväristä lankaa ”gradient sävyissä”, eli niin että kukin vyyhti on samaa värimaailmaa kuin muutkin, mutta sävyn tummuusaste vaihtuu hiljalleen. Omat lankani eivät täyttäneet tätä(kään) yksityiskohtaa. Päädyin siis tekemään värinvaihdot raidoittaen, jotta sain edes ajatuksen ilmoille tuosta liukuvasta värien vaihtumisesta.

Etenin ohjeelle uskollisesti koko neulonnan ajan. Mitään huomautettavaa tai korjattavaa ei omiin silmiini ohjeesta nousut. Neuleen pituus hieman mietitytti, mutta tein senkin ohjeen mukaan. Tosin liotus ja kuivatus vaiheessa asettelin neuleen niin, että siihen tuli hieman pituutta lisää ja samalla tietysti leveyssuunnassa neule hieman kapeni. Lopulliseen ohjeeseen Suvi ilmoitti pidentävänsä hieman kaula-aukon joustinta, mutta muita muutoksia ei tainnut tulla. Ja minä siis testineuloin tämän koossa M.

Valmistuneen neuleen väreistä tuli mieleeni kevätilta. Edellissyksyn lehtien kirjoma maa, kuivaneet heinät ja niiden yllä illan violettiin vivahtava taivas. Ja kuvissakin näkyy hienosti kuinka hyvin ruskean sävyt sointuvat yhteen kesän vihreyttä odottavan maan kanssa.

Ohje: Ground Pepper by Suvi Simola
Ravelryssä:Kevätilta -Ground Pepper, test
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk väreissä Chalk Violet, Brindle, Camel ja Limestone
Kulutus: noin 70 g kutakin väriä
Puikot: 4mm 120 cm pyöröt

Kuvaus assarina toimi taas Nova, jonka väreihin paita sopii myös hienosti ♥

WillowCat – ja melkein ohje pipoon

 

Loin silmukat jo viime vuoden alussa pajunkissapipoon aikomuksenani liittää se Löysäpipoisten neulojien jyjy2016 hässäkkään. No siinähän kävi niin kuin siinä kävi. Moni suunniteltu ja aloitettu työ jäi tekemättä. Tämän osalta hyvä niin, koska olin luonut aivan liian vähän silmukoita kyseiselle langalle. Nyt sitten pienemmän välityön tarpeessa päätin napata pipon uudestaan käsittelyyn. Aloitin pienellä suunnittelulla ja silmukoiden uudelleen laskemisella. Lopulta suunnitelmiin tuli modauksia sen verran paljon, että katsoin Ravelryssä aiheelliseksi mainita pajunkissapipon ohjeen inspiraationa, mutta saman ohjeen mukaisesti ei tätä pipoa ole tehty.

Nyt kun sitten muistaisi vielä kaikki kommervenkit voisi yrittää raapustella itselle (ja halukkaille) ylös pääkohtia mallista. Varsinaista ohjetta näistä ei ehkä tule, mutta katsotaan.

Eli lankana tässä on Bertanga Filatin Gioia Baby 140m/50g (tumma) ja Järbo Garnin Mio (vaalea) 175m/50g.

Loin 120 silmukkaa tummalla langalla 3mm puikoilla. Yhdisti pyöröpuikoille (itse teen magic loopilla) ja neuloin 9 kerrosta 1o1n joustinta. Mallikuvion tein kahdella värillä, niin että ”pajunkissat” tulevat vaalealla värillä. Huomaa, että pajunkissat muodotuvat joustimen joka toiseen oikella neulottuun kohtaan.
1. krs: *neulo ensimmäiseen silmukkaan 1o langankierto 1o vaalealla, neulo tummalla  1n 1o 1n* toista *…* kerroksen loppuun asti. (tummalla jatketaan joustimen mukaisesti oikein ja nurin)
2. krs ja 3. krs: *vaalealla 3 o, tummalla 1o 1n 1o* toista *…* kerroksen loppuun asti.
4. krs: jätä vaalea lanka odottamaan *neulo tummalla 3 oikein yhteen, 1o 1n 1o* toista *…* kerroksen loppuun asti.
5. krs – 7. krs: jatka tummalla 1o 1n joustinta (3 kerrosta)
8. krs: *neulo tummalla 1o 1n, ota vaalea lanka takaisin työhön ja neulo seuraavaan oikeaan silmukkaan 1o langankierto 1o, neulo tummalla 1n* toista *…* kerroksen loppuun asti.
9. krs ja 10. krs *tummalla 1o 1n, vaalealla 3 o, tummalla 1n* toista *…* kerroksen loppuun asti.
11. krs: jätä vaalea lanka odottamaan ja neulo tummalla *1o 1n, 3 oikein yhteen, 1n* toista *…* kerroksen loppuun asti.
12. krs – 14. krs: jatka tummalla 1o 1n joustinta. (3kerrosta)

Kuvassa pipo nurjalta puolelta. Kuljetin aina kirjoneulekerroksilla vaalea lankaa niin että kiepautin sen kerran jokaisen kirjoneule kuvion välissä tumman langan kanssa. Tummaa lankaa taas en kiepauttanut vaaleiden välissä. Langan juoksuthan ei tässä muodostu kuin 3 silmukan mittaisiksi, mutta haliusin kiepauttamalla varmistaa, että joustinneuleen joustavuus säilyy.

Näillä 14 kerroksella saadaan aikaiseksi kaksi pajukissa riviä vuorottaisiin oikealla neulottuihin ”oksiin”. Itse toistin kerroksia 1-14 3 kertaa ja lisäksi kerrokset 1- 4 kerran jolloin pipon korkeus oli noin 16 cm. Tämän jälkeen aloitin kavennukset seuraavanlaisella hankalalla kaavalla koska silmukkamäärä ei mennyt tasan haluamalleni kavennusmäärälle.

Tein kavennukset joka toinen kerros.

1. kavennuskerros: *3oik.yht. neulo 27s jatkaen joustinta, 3oik.yht. neulo 25s joustinta* toista *…* 1. kerran.
2. kavennuskerros: *3oik.yht. 11s, 3oik.yht. 11s, 3oik.yht. 9s, 3oik.yht. 11s* toista *…*1. kerran.
3. kavennuskerros: *3oik.yht. 9s, 3oik.yht. 9s, 3oik.yht. 7s, 3oik.yht. 9s* toista *…*1. kerran.
4. kavennuskerros: *3oik.yht. 7s, 3oik.yht. 7s, 3oik.yht. 5s, 3oik.yht. 9s* toista *…*1. kerran.
5. kavennuskerros: *3oik.yht. 5s, 3oik.yht. 5s, 3oik.yht. 3s, 3oik.yht. 5s* toista *…*1. kerran.
6. kavennuskerros: *3oik.yht. 3s, 3oik.yht. 3s, 3oik.yht. 1s, 3oik.yht. 3s* toista *…*1. kerran.
7. kavennuskerros: Nyt täytyy myöntää, etten osaa sanoa varmasti miten kavensin, mutta lopputulos oli noin 10 silmukkaa…todennäköisesti 3 oikein yhteen koko kerroksen ajan.

Lopuksi lanka läpi jäljellä olevista silmukoista ja päättelyt päälle.

Kyllähän siitä melkein ohje tuli…
Pipo on minulle juuri sopiva (päänympärys n. 55cm). Yhtään matalampi olisi liian matala. Hieman löysä se ehkä on, mutta jos se olisi tiukempi saattaisi se taas jäädä liian matalaksi. Saa nähdä jääkö pipo minulle, vai löytyykö sille joku muu halukas ottaja. Ajattelin, että tämä malli voisi toimia hyvin myös Sytomyssyksi. Ehkä näitä voisi värkkäillä välitöinä lisääkin. Jos kehittelen ohjetta tai teen muilla langoilla eri silmukkamäärin lisäilen tähän postaukseen siitä infoa.

Ohje: Oma
Inspiraatio: Pajunkissapipo by Mervi Vasaru. Ja linkki Ullassa olevaan ilmaisohjeeseen tässä.
Ravelryssa: WillowCat
Lanka: Bertanga Filatin Gioia Baby (tumma) ja Järbo Garnin Mio (vaalea) 100% merinoa molemmat
Kulutus: yhteensä 57g
Puikot: 3mm 100 cm pyöröt

Kuvissa vilahtelee myös edellisen postauksen Winterfly

Winterfly – Talvikärpänen

Odotin muun neulemaailman tavoin innosta täristen Laine -magazinen ensimmäistä numeroa viime vuoden lopulla. Kuuluin monien muiden ennakkotilaajien joukkoon ja odotin paketin saapumisesta kertovaa viestiä. Olin nimittäin tilannut samaan syssyyn lankojakin. Enkä tietysti ollut huomannut Titityystä tullutta s-postia, jossa pahoiteltiin yhden tilaamani langan loppumista ja kyseltiin millä tuote korvataan. Paketti lähti siis hieman myöhässä ja jouduin katselemaan sosiaalisesta mediasta muutaman päivän kuvia juuri saapuneista Laine lehdistä tee ja kahvikupposten sekä houkuttelevien lankakakkujen vieressä.

Kun sain lehden viimein käteeni, oli se juuri sitä mitä olin odottanutkin ja enemmän. Kauniit kuvat, lukemaan houkuttelevat jutut, herkulliset reseptit ja selkeät laadukkaat ohjeet saivat selaamaan lehteä kannesta kanteen kerta toisensa jälkeen. Oman suosikkini ja ensimmäisenä puikoille tulevan projektin olin kuitenkin valinnut jo ennen julkaisua vilautetuista koukuttimista. Suunnittelija oli ”vanha tuttu”, olinhan jo yhden paidan neulonut hänen ohjeellaan. Ja mallissa oli sitä jotain jujua, josta niin kovin tykkään. Lempi mallikseni lehdestä valikoitui siis Winterly Suvi Simolalta (linkki Suvin suunnittelija sivulle Ravelryyn)

Aloitin neulomisen heti Laakeripuumetsä -huivin valmistuttua tammikuussa. Sitten alkoi Snowmelt MKAL, joka hidastutti paidan neulomista koska halusin pysytellä mysteerineulonnan tahdissa. Mutta kun tämäkin huivi valmistui oli viimein aika saattaa talvikärpäseksi nimeämäni paita valmiiksi. TIedättehän ne huonekärpäset, jotka surisevat ärsyttävästi talviaikaan ikkunaa vasten vaatien huomiota puoleensa. Samalla lailla tämä neuletyö ”surisi” koko loppu talven mieleni reunoja vasten.

Valmistumisen jälkeen meni tietysti vielä aikansa ennen kuin saatiin kuvat otettua ja tämä postaustenkin tekeminen on välillä tällaista luomisen tuskaa. Mutta nyt se on valmis, kuvattu, kuvat käsitelty ja kohta postauskin purkissa. Eli asiaan.

Winterly on fingerin vahvuisesta langasta neulottu neulepaita, jossa graafiset nurjin kerroksin tehdyt yläosan raidat kohtaavat herkän pitsin helmassa. Helman pitsi kattaa puolet etukappaleesta ja puolet takakappaleesta niin että etukappaleen pitsi on oikealla puolella ja takakappaleen vasemmalla. Kaula-aukon muotoilut tehdään lyhennetyin kerroksin ja pusero on raglan hihainen. Pitsi osio oli helppo oppia ulkoa, ja pystyinkin neulomaan puseroa myös neuletapaamisessa. Muuten pysyttelin uskollisena ohjeelle, mutta hihat taisin neuloa hieman pidemmiksi, koska halusin ylipitkät hihat.

Lankana käytin Cascade Yarnsin Heritage Silk lankaa joka on 85% merino villaa ja 15% silkkiä. Silkki antaa langalle kauniin kiillon ja hieman liukkautta. Lanka oli oikein mukavaa neulottavaa. Osan langoista ostin jo vuosi sitten VanhanSataman käsityömessuilta Titityyn pisteeltä. Lisää tilasin sitten samalla Laine lehden kanssa. Neuloin molempia hihoja yhtä aikaa ja niin, että vartalo-osa oli vielä kesken eli minulla oli kolme kerää yhtäaikaa käytössä, kun lanka oli keritty jo kakuille vyyhdeittäin en jaksanut alkaa niitä jakamaan, joten neuloin siis hihat eri vyyhdeiltä. Olin monesti vertaillut vyyhtien sävyjä ja mielestäni niissä ei eroa ollut, vaikka olivatkin eri erää. Kävi sitten kuitenkin niin, että pingotusvaiheessa tajusin yhden hihan olevan vartalo-osaa ja toista hihaa vaaleampi. Luulin sen ensin jääneen liotuksessa kuivaksi, mutta ei, eri värinen se oli. Mutta kuten yleensä, kukaan sitä ei huomaa paitsi minä… paitsi tietysti nyt kun kerroin siitä. Näinhän se yleensä menee. Käytössä sitä tuskin kuitenkaan häiritsevästi huomaa.

Ohje: Winterly by Suvi Simola
Ravelryssa: Winterfly
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk
Kulutus: 250g josta noin 60g tummempaa sävyä.
Puikot: 4mm 120 cm ja 100cm pyöröt

Huomatkaa kuvassa pipo koukutin ;). Siitä postaus piakkoin tulossa.

 

Kun lumet sulaa

Osallistuin alkuvuodesta elämäni ensimmäiseen MKAL:iin eli Mystery Knit Along projektiin. MKAL:in idea on, että järjestävä taho kertoo ohjeesta haluamansa määrän asioita ja osallistujat saavat ohjeen pala kerrallaan. Snowmelt huivin MKAL:ssa lähtötietoina oli, että kyseessä on huivi, jossa on jonkin verran pitsiä. Huivin malli oli kerrottu, sekä suosituksena oli käyttää kolmea eriväristä lankaa. Suunnittelija oli itse käyttänyt huivissaan ei tasaväristä lankaa kolmessa eri tummuus asteessa, kuitenkin melko samassa sävyssä.

Hyppäsin rohkeasti mukaan ja alkuun tietysti ajattelin käyttää omasta varastosta löytyviä lankoja. Mutta kävi sitten kuitenkin niin, että huivin testineuloneet tahot saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä huivi tulee olemaan sellainen, jonka haluaisin itse pitää. JOten suunnittelemani pinkki lanka jäi laskuista pois. Yhden langan kuitenkin löysin varastosta, jonka kaveriksi hommasin sitten samaa lankaa kahdessa muussa sävyssä.

Langaksi valikoitui siis Malabrigo Yarn Sock väreissä Natural, Turner ja Arbol. Neuloin samasta langasta viimeksi esitellyn laakeripuumetsä -huivin. Ohjeet huiviin tipahteli viidessä osassa viikon välein. Itse sain aina edellisen tehtyä ennen seuraavan ilmestymistä. Näin siitäkin huolimatta, että sain käteeni välissä kortisoni piikin jännetupintulehdukseen ja jouduin pitämään kolmen päivän tauon neulomisessa. Muutama pieni virhe sattui matkan varrelle, mutta ne eivät onneksi haitanneet menoa. Neulomisprosessi näin mysteerinä oli ihan mukava ja huivista tuli tosiaan omaan vaatekaappiin sopiva yksilö.

Huivn suunnitelijan Helen Stewartin taka kirjoittaa ohjeet on mielenkiintoinen. Ohje on kirjoitettu auki rivi riviltä. Pitsiosioista oli toki saatavilla myös kaaviot. Etenemistä oli helppo seurata ruksittamalla taulukkoon aina neulotut rivit. Taulokosta näki myös kuinka monta prosenttia huivista oli neulottu. Tällä tavoin tehty ohje tosiaan helpottaa seuraamista, mutta toisaalti itse usein tykkään sisäistää ohjeen jonkin osan ja painaa sen mieleen niin, ettei ohjetta tarvitse kokoajan lueskella. Riviriviltä kirjoitetun ohejeen kanssa tämä oli jotenkin hankalaa.

 

Ohje: Snowmelt by Helen Stewart
Ravelryssa: Kun lumi sulaa
Lanka: Malbrigo Yarn Sock
Kulutus: 178 g. Väriä C eli tässä tummin, oletettavasti ( ohjeen mukaan) vähiten, kuitenkin melkein sama määrä kutakin.
Puikot: 4mm 120 cm pyöröt

Kuvista taas iso kiitos kuluu Teemulle. Tykkään näistä kovin. Taustan värit, juuri sopivasti lumien sulamisen aikaan ajoitettu ajankohta ja mun uus tukka sopii tän huivin kaveriksi loistavasti! Kuvissa mulla on muuten päällä neuletakki Katajainen kansa (linkki ravelryyn), josta löytyy blogikirjoitus nimellä ”Neuletakki jonka nimi muuttui monesti”.

Ja loppuun on vielä esiteltävä uusi kuvausassistentti Wirneen Hukkapala ”Nova”. Hänestä varmasti luette vielä monesti :).

Laakeripuumetsä

Kun neulominen alkoi taas luonnistua oli vaaleanpunaisen hempeyden jälkeen aika neuloa jotain omaan kaulaan paremmin sopivaa. Päätin antaa itselleni luvan ostaa huivilangat varta vasten itselle tarkoitettuun huiviin. Langoiksi valikoitui Malabrigon Yarn Sock väreissä Alcaucil (harmaa) ja Turner (vihreä). Shoppailun suoritin Lentävässä Lapasessa, jonka uutta myymälään pääsin viimein ihastelemaan ja tietysti maistelemaan herkullisia leivoksia kahvin kera! Valitsemani värit toivat ensisilmäykseltä mieleen lokakuisen reissun El Hierrolle Kanarialle ja sen laakeripuumetsät. Mustaa tuliperäistä ainesta oleva ”sora”pohja ja laakeripuiden tumman vihreät lehdet pilvisenä ja sateisena päivänä. Siitä siis huivin nimi.

Sopivaa malliakin etsiskelin taas aikani ja päätin tapojeni mukaan tehdä jotain hatusta vedettyä. Halusin huiviin raitaa sileässä neuloksessa ja ainaoikein neuletta rytmittämään raitoja. Huivista halusin semmoisen sopivan mallisen joka päiväiseen käyttöön, eli ei mitään kietoutumis shaalia tai vilttiä.

Aloitin huivin neulommisen ylhäältä keskeltä Huivin malli on hieman epäsymmetrinen. Pitkänmallinen muoto on saatu aikaan reunoissa tehdyin lisäyksin ja lyhennetyin kerroksin. Raitaosuudet on siis toteutettu lyhennetyin kerroksin wrap and turn tekniikalla. Kokeilin hieman erilaisia tapoja tehdä wrap and turn nähdäkseni mikä tuottaa siisteimmän lopputuloksen. Jostain syystä siisteimmät sain aikaiseksi nurjalta puolelta käännyttäessä eli keskimmäiseen raitaosioon. Käännöskohdan neuloin aina seuraavalla kerroksella niin, että lisäsin yhden silmukan neulomalla käännöksessä kiedotun langan erikseen. Kokeilin aluksi ilman tätä lisäystä, mutta tuntui, ettei huivin yläreuna olisi tällä tavoin tullut suoraksi, vaan olisi aaltoillut.

Huivin mallin ja ainaoikein ja raitaosoioiden vaihtelun näkee parhaiten pingotuskuvasta. Päättelyyn opettelin I-Cord reunan tekemisen. Jälkikäteen harmitti, kun olisi pitänyt ehkä tehdä I-Cordia muihinkin reunoihin, mutta ensi kerralla sitten. Päättelystä tuli tällä tavoin mielestäni todella siisti ja ryhtiä antava.

Lanka on ihanaa, pehmoista, lämmintä ja mukavaa neuloa. Tosin jo neulomisen aikana hieman haittasi muutamat paksummat ja huonommin kiertyneet kohdat. Raitaisuus ja ainaoikein onneksi hävittävät nämä melko hyvin. Lanka myös nukkaantui jo neulomisen aikana melko paljon. Saa nähdä miten kestää sitten käyttöä.

Mutta käyttössä huivi on jo ollut. Sen saa mukavasti kieputettua kaula nympärille useaan kertaan ja laitettua solmuun niskan taakse. Näin se toimii melkein kuin kauluri tai tuubihuivi. Rennomminkin sen voi kaulaan asetella, mutta mallinsa takia se ei tosiaan ole mikään hartiahuivi.

Malli: Omasta päästä. Laakeripuumetsä in Ravelry
Lanka: Malabrigo Yarn Sock
Kulutus: Turner n. 60 g (240 m) ja Alcaucil n. 50 g (200 m)
Puikot: 3,5 mm 100cm pyöröt

Kuvausrekvisiitta on huivin nimestä poiketen vahvasti kotimaan metsiin viittaavaa. Ja kyllä nyt valmiina huivin värit ja raidat tuovatkin mieleen talvisen suomalaisen metsän, jossa kuusien, raitojen ja leppien tummat rungot piirtyvät syvän vihreää neulastaustaa vasten.

Sparkling Pink

Heipä hei. Pitkään jatkunut blogihiljaisuus kaivannee pienen selityksen, ennen kuin pääsemme itse asiaan. Neulominen on ollut tauolla jännetupintulehduksen vuoksi. Työperäisestä rasituksesta aiheutunut vasemman peukalon jänteiden kipuilu ärtyi tulehdukseksi asti. Lievempää vaivaa ollut samalla oikean käden kyynärpäässä. Joten käsityöpuolelta ei juuri blogattavaa ole kertynyt.

Pelkkä käsityöblogihan tämä ei kuitenkaan ole, vaikka lähes kaikki postaukset sinne päin kallistuvatkin. Ehkä käsitöiden puuttuessa lopahti muukin into blogin päivittämiseen. Töitäkin on (tulehduksista huolimatta) tullut tehtyä riittävästi. Päätä ja kroppaa on pidetty kasassa treenaamalla. Tosin nilkan jännetupintulehduksen vuoksi juokseminenkin oli pois laskuista useamman kuukauden. Nyt alkaa oireet kuitenkin jo siinä määrin helpottamaan, että lenkillä on käyty testaamassa nilkkoja ja käsiä koitettu neulonnan saralla.

Pitkään ehdinkin suunnittelemaan mitä ensiksi puikoille ottaisin. Into neuloa joku paita oli valtava. Paljon uusia houkuttelevia ohjeita on tullut ja vanhoja ponnahtaa näkyville milloin minkäkin kuolauskanavan (ravelry, pinterest, instagram) kautta. Mutta en uskaltanut niin suuritöisiin tarttua vielä. Lankavarastosukelluksella käsiin tarttui jostain omituisesta syystä The Uncommon Thread:n ällö vaaleanpunainen lanka. No onhan langassa hitunen yksisarvisen pieruja, mutta silti. Lanka oli omista varastoistani värinsä puolesta vähiten minua. Merinona tämä vaahtokarkki on kuitenkin miellyttävän pehmeää ja rakenteensa vuoksi helppoa neulottavaa. Ehkä se valikoitui juuri siitä syystä tähän hetkeen päättämään neulomistauon.

Huiviksi lanka halusi ja huivi siitä oli tehtävä. Etsiskelin ohjeita ja olinkin jo ostamassa jonkun Janina Kallion upeista yhden vyyhdin ohjeista, kunnes totesin että sovellanpa taas jotain omasta päästä.  Halusin huivista venytetyn puoliympyrän, jotta pituutta tulisi riittävästi kaulaan kiedottavaksi. Tämän saavuttamuseksi lisäyksiä on tehty molemmissa reunoissa jokaisella oikean puolen kerroksella 2 ja nurjan puolen kerroksella 1. Eli yhteensä 6 lisättyä silmukkaa kerrosparin aikana. Pitsiosioiden lyhennetyillä kerroksilla lisäykset on tehty vain reunan puolella.

Hieman epäsymmetrinen muoto huiviin tulee siis pitsiosioiden lyhennetyistä kerroksista. Pitsiksi valikoitui yksinkertainen reikäneulos. En halunnut korostaa hempeää väriä millään romanttisella pitsikuviolla. Pitsikerrosten välissä on aina muutama kerros sileää neulosta.

Huivista tuli oikein mukava ja jos väri olisi yhtään miellyttänyt olisin sen ottanut omaan käyttöön. Ehkä teen vielä samanlaisen hieman hmmm.. erilaisesta väristä… Lanka oli oikein miellyttävä neuloa. Säikeet eivät auenneet ja neulominen oli sujuvaa. Mutta tuo väri… aivan hirveä kuvattava näin pimeillä keleillä ja sisätiloissa. En jaksanut järjestäytyä mihinkään kunnollisiin kuvauksiin ja näihin on nyt tyydyttävä. Väri on kaikissa eri, enkä osaa enää sanoa mikä on lähinnä oikeaa. Huivi on kuitenkin siirtynyt jo toisiin käsiin tai siis toiseen kaulaan.

Malli: Oma, sparkling pink
Lanka: The Uncommon Thread, Uncommon everyday.
Väri: Spumoni
Kulutus: Vajaa vyyhti… täydennän kunhan löydän loppukerän punnittavaksi.
Puikot: 4 mm 100 cm pyöröt

Kesäriepu

Tein viime kesänä verkkopaidan johon lähtöidean nappasin Jonna Hietelan Kahdesta Kappaleesta ohjeesta. Silloin sovelsin ohjetta melko paljon. Tällä kertaa pysyin paremmin ruodussa. Silmukka määrät ohjeen mukaiset samoin hihojen korkeus ja puikkokokokin taisi olla. Pintaa elävöitin tälläkin kertaa tekemällä sekä yhden langankierron pidennettyjä silmukoita että kahden langankierron pidennettyjä silmukoita.

Kuvauskohteeksi valikoitui hieman niin kuin ohimennen hylätyn maatilan pihapiiri. Säiden armoilla olleet harmaat laudat loivat kesäisen herkulliselle tumman persikan sävylle kivan kontrastin. Puskissa hyppiessä viimekesän takiaisia tarttui paitaan… ja hieman kriittisempiinkin paikkoihin…

Lankana Novitan Spectri Plus (Viskoosi 60 Akryyli 40), jonka ostin edellisen verkkopaidan valmistumisen jälkeen alekorista. Alusta asti oli mielessä tehdä jotain vastaavaa. Tekokuitu on aina tekokuitua. Eihän se luonnonkuitua voita, mutta ei tämän nyt ainakaan hiostavan luulisi 🙂 Lanka neuloutui ihan mukavasti, mutta hajosi ajoittain säikeiksi. Välillä langasta oli myös säikeitä poikki, mutta ei onneksi kovin monesta kohtaa. Jotenkin inhoan tälläisten paksujen ”pyöreiden” lankojen päättelyä. Vaikea saada päättelyt pitäviksi ja samalla huomaamattomiksi.

Paita oli mukavaa auto- ja TV-neulottavaa. Valmistuikin suht nopeasti, vaikka työt ja pihapuuhat haittasivatkin melkoisesti. Kappaleiden saumatkin onnistui nyt kivuttomasti ja niistä tuli siistit. Valmis paita on odotetunlainen. Ehkä pituutta olisi (taas) saanut tehdä hieman lisää. Toisaalta uskon paidan venähtävän käytössä, kun pidennetyt silmukat asettuvat paikoilleen. Kaula-aukko tuli ehkä ihan pikkuisen liian pieneksi, mutta kelpaa näinkin.

Kesäriepu Ravelryssa
Ohje: Kahdesta kappaleesta by Jonna Hietala
Lanka: Novita Spectri Plus
Kulutus: 190 g (296 m)
Puikot: 5 mm 100 cm
JyJy2016: 9/20 (taitaa jäädä jyjyt kesken, kun puikoille on hypännyt jyjyilyjen sijaan jotain ihan muuta.

Testasin muuten tämä paidan kanssa uutta projektiblogipostausplanneria, jonka väsäilin viimeviikolla. Siitä kuva Instagramin puolella.  

 

Kai puu on tervaleppäkin

Riihivillan langat ovat jo vuodenpäivät odotelleet oikeaa ohjetta. Valkoisen langan värjäsin jo viime kesäkuussa lepänkävyillä. Kun Tiina Huhtaniemi julkaisi Kaipuu huvin ohjeen välähti heti mieleen nämä langat.

Tähänkin työhön loin silmukat ja neuloskelin muutaman rivin jo alkuvuodesta JyJyilyä silmällä pitäen. Varsinaiseen neulontaan huivi pääsi kuitenkin vasta huhtikuussa. Ohje oli periaatteessa simppeli ja alkulukemalta tuntui selkeältä. Jostain syystä omat laskelmani eivät vaan kerta kaikkiaan osuneet yksiin ohjeen kanssa. Tämä aiheutti ehkä hieman turhaankin pähkäilyä, koska mitään varsinaista merkitystä ei silmukkamäärillä tässä ollut. AInoastaan pitsiosiota ennen tuli olla lisäyksien päälle seitsemällä jaollinen määrä silmukoita.

Huivi valmistui ihan kivalla vaudilla. Tein itseasiassa huivista hieman ohjetta pienemmän. Siitä huolimatta yläreunan pituus on  cm! Jätin siis viimeisen sileän osion ennen pitsiä lyhyemmäksi ja pitsiinkin tein vain neljä mallikertaa viiden sijaan. Lopussa pääsin sitten opettelemaan vielä nirkkoreunan neulomisen. Ihan kiva tapa päätellä huivi, melko joustava ja tuo kivasti näköä, etenkin näin eri värillä tehtynä.

Huivin malli on mukava pitkänomainen puoliympyrä. Lisäyksiä tehtiin joka kerroksella, yhteensä kahdeksan silmukan lisäys kahdella kerroksella. Näin ollen huivin nurkat kääntyivät sirppeinä ylös pingotuksessa. Tästä löytyy kuvaa projektin Ravelrysivulta. Kaiken kaikkiaan kiva projekti, nyt kun vielä keksisi kenelle huivi menee. Itse en villaisena pysty tätä käyttämään.

Ohje: Kaipuu by Tiina Huhtaniemi
Lanka Riihivilla Velho
Kulutus: 126 g (441m)
Puikot: 4 mm 100 cm pyöröt
JyJy2016: 8/20

My Green Spring

Se on kevät taas. Kuin salaa vihreys valtaa alaa lopputalven värittömyydeltä. Päivät on jo niin pitkiä, ettei malttaisi nukkua tarpeeksi. Kevääseen on ilo astella uusi kevään vihreä paita päällä.

Paita on ehdottomasti kaikista neulomistani tekeleistä paras. Ehdoton uusi suosikki paita. Silti, tai siksi, sanottavaa ei juurikaan ole. Malli on perus ja siksi toimiva. Ylhäältä alas ja pyörönä neulottuna paita olisi valmistunut huomaamatta, jos ei kaiken maailman työkiireet sun muut olisi sekottaneet aikataulua. Ei vyötärömuotoiluja, hihoissa kavennuksia tasaiseen tahtiin. Ohjeeseen kuuluvan taskunkin jätin lopulta pois kun en kokenut paidan sitä kaipaavan.

Värit sopivat mitä parhaiten yllättäin alkaneeseen vihreään kauteeni. Jopa lasien sangat ja uusi kaulakorukin ovat kuin tarkotuksella tämän paidan kanssa stailattuja. Lanka on jo aiemminkin kehumaani Drops Lacea, eli alpakka silkki lankaa. Kutiavalle iholle loistavan pehmeää ja lisäksi hyvin laskeutuvaa. Sileän neulepinnan saaminen ei ole tämän langan kanssa vaikeaa. Kaksinkertaisella langalla neuletiheyskin täsmäsi niin hyvin, että pääsin tekemään kerrankin ohjeen mukaisilla silmukka määrillä. Alempi vihreä blokki on neulottu siis mustalla ja vihreällä, siksi pinta hieman epätasaisesti värjäytynyt.

Ohje: Qipican by: Suvi Simola
Lanka: Drops Lace
Kulutus: 210 g (840 m kaksinkertaisena)
Puikot: 4mm 100cm pyöröt ja resoreihin 3,5mm 100 cm pyöröt
JyJy2016: 7/20