Kun lumet sulaa

Osallistuin alkuvuodesta elämäni ensimmäiseen MKAL:iin eli Mystery Knit Along projektiin. MKAL:in idea on, että järjestävä taho kertoo ohjeesta haluamansa määrän asioita ja osallistujat saavat ohjeen pala kerrallaan. Snowmelt huivin MKAL:ssa lähtötietoina oli, että kyseessä on huivi, jossa on jonkin verran pitsiä. Huivin malli oli kerrottu, sekä suosituksena oli käyttää kolmea eriväristä lankaa. Suunnittelija oli itse käyttänyt huivissaan ei tasaväristä lankaa kolmessa eri tummuus asteessa, kuitenkin melko samassa sävyssä.

Hyppäsin rohkeasti mukaan ja alkuun tietysti ajattelin käyttää omasta varastosta löytyviä lankoja. Mutta kävi sitten kuitenkin niin, että huivin testineuloneet tahot saivat minut vakuuttuneeksi, että tämä huivi tulee olemaan sellainen, jonka haluaisin itse pitää. JOten suunnittelemani pinkki lanka jäi laskuista pois. Yhden langan kuitenkin löysin varastosta, jonka kaveriksi hommasin sitten samaa lankaa kahdessa muussa sävyssä.

Langaksi valikoitui siis Malabrigo Yarn Sock väreissä Natural, Turner ja Arbol. Neuloin samasta langasta viimeksi esitellyn laakeripuumetsä -huivin. Ohjeet huiviin tipahteli viidessä osassa viikon välein. Itse sain aina edellisen tehtyä ennen seuraavan ilmestymistä. Näin siitäkin huolimatta, että sain käteeni välissä kortisoni piikin jännetupintulehdukseen ja jouduin pitämään kolmen päivän tauon neulomisessa. Muutama pieni virhe sattui matkan varrelle, mutta ne eivät onneksi haitanneet menoa. Neulomisprosessi näin mysteerinä oli ihan mukava ja huivista tuli tosiaan omaan vaatekaappiin sopiva yksilö.

Huivn suunnitelijan Helen Stewartin taka kirjoittaa ohjeet on mielenkiintoinen. Ohje on kirjoitettu auki rivi riviltä. Pitsiosioista oli toki saatavilla myös kaaviot. Etenemistä oli helppo seurata ruksittamalla taulukkoon aina neulotut rivit. Taulokosta näki myös kuinka monta prosenttia huivista oli neulottu. Tällä tavoin tehty ohje tosiaan helpottaa seuraamista, mutta toisaalti itse usein tykkään sisäistää ohjeen jonkin osan ja painaa sen mieleen niin, ettei ohjetta tarvitse kokoajan lueskella. Riviriviltä kirjoitetun ohejeen kanssa tämä oli jotenkin hankalaa.

 

Ohje: Snowmelt by Helen Stewart
Ravelryssa: Kun lumi sulaa
Lanka: Malbrigo Yarn Sock
Kulutus: 178 g. Väriä C eli tässä tummin, oletettavasti ( ohjeen mukaan) vähiten, kuitenkin melkein sama määrä kutakin.
Puikot: 4mm 120 cm pyöröt

Kuvista taas iso kiitos kuluu Teemulle. Tykkään näistä kovin. Taustan värit, juuri sopivasti lumien sulamisen aikaan ajoitettu ajankohta ja mun uus tukka sopii tän huivin kaveriksi loistavasti! Kuvissa mulla on muuten päällä neuletakki Katajainen kansa (linkki ravelryyn), josta löytyy blogikirjoitus nimellä ”Neuletakki jonka nimi muuttui monesti”.

Ja loppuun on vielä esiteltävä uusi kuvausassistentti Wirneen Hukkapala ”Nova”. Hänestä varmasti luette vielä monesti :).

Advertisement

Laakeripuumetsä

Kun neulominen alkoi taas luonnistua oli vaaleanpunaisen hempeyden jälkeen aika neuloa jotain omaan kaulaan paremmin sopivaa. Päätin antaa itselleni luvan ostaa huivilangat varta vasten itselle tarkoitettuun huiviin. Langoiksi valikoitui Malabrigon Yarn Sock väreissä Alcaucil (harmaa) ja Turner (vihreä). Shoppailun suoritin Lentävässä Lapasessa, jonka uutta myymälään pääsin viimein ihastelemaan ja tietysti maistelemaan herkullisia leivoksia kahvin kera! Valitsemani värit toivat ensisilmäykseltä mieleen lokakuisen reissun El Hierrolle Kanarialle ja sen laakeripuumetsät. Mustaa tuliperäistä ainesta oleva ”sora”pohja ja laakeripuiden tumman vihreät lehdet pilvisenä ja sateisena päivänä. Siitä siis huivin nimi.

Sopivaa malliakin etsiskelin taas aikani ja päätin tapojeni mukaan tehdä jotain hatusta vedettyä. Halusin huiviin raitaa sileässä neuloksessa ja ainaoikein neuletta rytmittämään raitoja. Huivista halusin semmoisen sopivan mallisen joka päiväiseen käyttöön, eli ei mitään kietoutumis shaalia tai vilttiä.

Aloitin huivin neulommisen ylhäältä keskeltä Huivin malli on hieman epäsymmetrinen. Pitkänmallinen muoto on saatu aikaan reunoissa tehdyin lisäyksin ja lyhennetyin kerroksin. Raitaosuudet on siis toteutettu lyhennetyin kerroksin wrap and turn tekniikalla. Kokeilin hieman erilaisia tapoja tehdä wrap and turn nähdäkseni mikä tuottaa siisteimmän lopputuloksen. Jostain syystä siisteimmät sain aikaiseksi nurjalta puolelta käännyttäessä eli keskimmäiseen raitaosioon. Käännöskohdan neuloin aina seuraavalla kerroksella niin, että lisäsin yhden silmukan neulomalla käännöksessä kiedotun langan erikseen. Kokeilin aluksi ilman tätä lisäystä, mutta tuntui, ettei huivin yläreuna olisi tällä tavoin tullut suoraksi, vaan olisi aaltoillut.

Huivin mallin ja ainaoikein ja raitaosoioiden vaihtelun näkee parhaiten pingotuskuvasta. Päättelyyn opettelin I-Cord reunan tekemisen. Jälkikäteen harmitti, kun olisi pitänyt ehkä tehdä I-Cordia muihinkin reunoihin, mutta ensi kerralla sitten. Päättelystä tuli tällä tavoin mielestäni todella siisti ja ryhtiä antava.

Lanka on ihanaa, pehmoista, lämmintä ja mukavaa neuloa. Tosin jo neulomisen aikana hieman haittasi muutamat paksummat ja huonommin kiertyneet kohdat. Raitaisuus ja ainaoikein onneksi hävittävät nämä melko hyvin. Lanka myös nukkaantui jo neulomisen aikana melko paljon. Saa nähdä miten kestää sitten käyttöä.

Mutta käyttössä huivi on jo ollut. Sen saa mukavasti kieputettua kaula nympärille useaan kertaan ja laitettua solmuun niskan taakse. Näin se toimii melkein kuin kauluri tai tuubihuivi. Rennomminkin sen voi kaulaan asetella, mutta mallinsa takia se ei tosiaan ole mikään hartiahuivi.

Malli: Omasta päästä. Laakeripuumetsä in Ravelry
Lanka: Malabrigo Yarn Sock
Kulutus: Turner n. 60 g (240 m) ja Alcaucil n. 50 g (200 m)
Puikot: 3,5 mm 100cm pyöröt

Kuvausrekvisiitta on huivin nimestä poiketen vahvasti kotimaan metsiin viittaavaa. Ja kyllä nyt valmiina huivin värit ja raidat tuovatkin mieleen talvisen suomalaisen metsän, jossa kuusien, raitojen ja leppien tummat rungot piirtyvät syvän vihreää neulastaustaa vasten.

Sparkling Pink

Heipä hei. Pitkään jatkunut blogihiljaisuus kaivannee pienen selityksen, ennen kuin pääsemme itse asiaan. Neulominen on ollut tauolla jännetupintulehduksen vuoksi. Työperäisestä rasituksesta aiheutunut vasemman peukalon jänteiden kipuilu ärtyi tulehdukseksi asti. Lievempää vaivaa ollut samalla oikean käden kyynärpäässä. Joten käsityöpuolelta ei juuri blogattavaa ole kertynyt.

Pelkkä käsityöblogihan tämä ei kuitenkaan ole, vaikka lähes kaikki postaukset sinne päin kallistuvatkin. Ehkä käsitöiden puuttuessa lopahti muukin into blogin päivittämiseen. Töitäkin on (tulehduksista huolimatta) tullut tehtyä riittävästi. Päätä ja kroppaa on pidetty kasassa treenaamalla. Tosin nilkan jännetupintulehduksen vuoksi juokseminenkin oli pois laskuista useamman kuukauden. Nyt alkaa oireet kuitenkin jo siinä määrin helpottamaan, että lenkillä on käyty testaamassa nilkkoja ja käsiä koitettu neulonnan saralla.

Pitkään ehdinkin suunnittelemaan mitä ensiksi puikoille ottaisin. Into neuloa joku paita oli valtava. Paljon uusia houkuttelevia ohjeita on tullut ja vanhoja ponnahtaa näkyville milloin minkäkin kuolauskanavan (ravelry, pinterest, instagram) kautta. Mutta en uskaltanut niin suuritöisiin tarttua vielä. Lankavarastosukelluksella käsiin tarttui jostain omituisesta syystä The Uncommon Thread:n ällö vaaleanpunainen lanka. No onhan langassa hitunen yksisarvisen pieruja, mutta silti. Lanka oli omista varastoistani värinsä puolesta vähiten minua. Merinona tämä vaahtokarkki on kuitenkin miellyttävän pehmeää ja rakenteensa vuoksi helppoa neulottavaa. Ehkä se valikoitui juuri siitä syystä tähän hetkeen päättämään neulomistauon.

Huiviksi lanka halusi ja huivi siitä oli tehtävä. Etsiskelin ohjeita ja olinkin jo ostamassa jonkun Janina Kallion upeista yhden vyyhdin ohjeista, kunnes totesin että sovellanpa taas jotain omasta päästä.  Halusin huivista venytetyn puoliympyrän, jotta pituutta tulisi riittävästi kaulaan kiedottavaksi. Tämän saavuttamuseksi lisäyksiä on tehty molemmissa reunoissa jokaisella oikean puolen kerroksella 2 ja nurjan puolen kerroksella 1. Eli yhteensä 6 lisättyä silmukkaa kerrosparin aikana. Pitsiosioiden lyhennetyillä kerroksilla lisäykset on tehty vain reunan puolella.

Hieman epäsymmetrinen muoto huiviin tulee siis pitsiosioiden lyhennetyistä kerroksista. Pitsiksi valikoitui yksinkertainen reikäneulos. En halunnut korostaa hempeää väriä millään romanttisella pitsikuviolla. Pitsikerrosten välissä on aina muutama kerros sileää neulosta.

Huivista tuli oikein mukava ja jos väri olisi yhtään miellyttänyt olisin sen ottanut omaan käyttöön. Ehkä teen vielä samanlaisen hieman hmmm.. erilaisesta väristä… Lanka oli oikein miellyttävä neuloa. Säikeet eivät auenneet ja neulominen oli sujuvaa. Mutta tuo väri… aivan hirveä kuvattava näin pimeillä keleillä ja sisätiloissa. En jaksanut järjestäytyä mihinkään kunnollisiin kuvauksiin ja näihin on nyt tyydyttävä. Väri on kaikissa eri, enkä osaa enää sanoa mikä on lähinnä oikeaa. Huivi on kuitenkin siirtynyt jo toisiin käsiin tai siis toiseen kaulaan.

Malli: Oma, sparkling pink
Lanka: The Uncommon Thread, Uncommon everyday.
Väri: Spumoni
Kulutus: Vajaa vyyhti… täydennän kunhan löydän loppukerän punnittavaksi.
Puikot: 4 mm 100 cm pyöröt

Kai puu on tervaleppäkin

Riihivillan langat ovat jo vuodenpäivät odotelleet oikeaa ohjetta. Valkoisen langan värjäsin jo viime kesäkuussa lepänkävyillä. Kun Tiina Huhtaniemi julkaisi Kaipuu huvin ohjeen välähti heti mieleen nämä langat.

Tähänkin työhön loin silmukat ja neuloskelin muutaman rivin jo alkuvuodesta JyJyilyä silmällä pitäen. Varsinaiseen neulontaan huivi pääsi kuitenkin vasta huhtikuussa. Ohje oli periaatteessa simppeli ja alkulukemalta tuntui selkeältä. Jostain syystä omat laskelmani eivät vaan kerta kaikkiaan osuneet yksiin ohjeen kanssa. Tämä aiheutti ehkä hieman turhaankin pähkäilyä, koska mitään varsinaista merkitystä ei silmukkamäärillä tässä ollut. AInoastaan pitsiosiota ennen tuli olla lisäyksien päälle seitsemällä jaollinen määrä silmukoita.

Huivi valmistui ihan kivalla vaudilla. Tein itseasiassa huivista hieman ohjetta pienemmän. Siitä huolimatta yläreunan pituus on  cm! Jätin siis viimeisen sileän osion ennen pitsiä lyhyemmäksi ja pitsiinkin tein vain neljä mallikertaa viiden sijaan. Lopussa pääsin sitten opettelemaan vielä nirkkoreunan neulomisen. Ihan kiva tapa päätellä huivi, melko joustava ja tuo kivasti näköä, etenkin näin eri värillä tehtynä.

Huivin malli on mukava pitkänomainen puoliympyrä. Lisäyksiä tehtiin joka kerroksella, yhteensä kahdeksan silmukan lisäys kahdella kerroksella. Näin ollen huivin nurkat kääntyivät sirppeinä ylös pingotuksessa. Tästä löytyy kuvaa projektin Ravelrysivulta. Kaiken kaikkiaan kiva projekti, nyt kun vielä keksisi kenelle huivi menee. Itse en villaisena pysty tätä käyttämään.

Ohje: Kaipuu by Tiina Huhtaniemi
Lanka Riihivilla Velho
Kulutus: 126 g (441m)
Puikot: 4 mm 100 cm pyöröt
JyJy2016: 8/20

Silkpakka Cowl

Tänään oli huippu mukava neulontahetki Lentävässä Lapasessa Järvenpäässä. Suunniteltiin tulevia ja tehtiin lankaostoksia. Ehdin muutaman tunnin aikana luoda mielessäni melko monen neulepaidan silmukat ja päädyinkin jo yhteen ohjeeseen. Silti kotona mallitilkkua tehdessä suunnitelmat muuttuivat vielä kertaalleen… joten saas nähdä mitä sitä tulee ensi viikolla luotua.

Ennen uuden vuoden kujeita täytyy kuitenkin esitellä vielä yksi viime vuoden puolella valmistunut tuotos.

Lentävän Lapasen SyyshuiviKALin viimeisenä huivina neuloin joulukuussa tuubihuivin. Olin jo ajatellut, että joulukuun huivineulonta jää väliin, mutta päätin sitten kuitenkin joulun jälkeen luoda silmukat puikolle JyJy2016 innoittamana. Marraskuun huivista oli onneksi jäänyt jäljelle sen verran lankoja, että pääsin huivin tekemään. Uusille lankaostoksille ei ollut meinaan aikaa, eikä intoa. Idean tähän huiviin nappasin 3 color casmere cowl huivista. Lentävässä Lapasessa onkin tuo huivi näytillä tästä samasta langasta tehtynä.

Kun tälläinen soveltaja olen niin en tietenkään lähtenyt tekemään ohjeen mukaista vaan omasta päästä. ”Kolmanneksi” langaksi Sandness Garnin Alpakka Silken seuraksi valitsin saman koostumuksen omaavaa Dropsin Lace lankaa. Lace on vain paljon ohuempaa, joten sitä neuloin kaksinkertaisena. Hopea ja violetti yhdessä näyttävät lähes vaalean harmaalta.

Marraskuun huivissa tumman harmaan ja punaisen yhdistelmä oli kovin dramaattinen. Päätinkin käyttää hopea/violettia tasaamaan kokonaisuutta. Samalla huivi muotoitui sellaiseksi, että keskeltä taitettuna siitä saa kaksi aivan eri oloista huivia. Ja ihan oman näköisensä huivi on taas taittamatta pidettynä (ensimmäinen kuva).

Langat ovat siis molemmat alpakan ja silkin sekoitetta. Silkki tuo lankaan kiiltoa ja sileyttä ja alpakka pehmeyttä. Mukavaa neulottavaa kerrassaan. Molempia lankoja tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Inspiraation synnyttäneestä ohjeesta poiketen tämä tuubi on hieman levenevä. Aloitin siis neulomisne kapeammasta päästä. Pitsineuleosia on tehty samalla silmukkamäärällä kuin alku, mutta pitsi antaa selvästi enemmän periksi. Jo neulessa tämän huomatessani lisäsin heti pitsin jälkeen silmukoita. Lisäksi tämä on Joji Locatellin suunnittelemaa huivia selvästi kapeampi ja lyhyempikin.

Ohje: Omasta päästä (Silkpakka Cowl). Inspiraatio 3 color cashmere cowl
Lanka: Sandness Garn Alpakka Silke väreissä tummaharmaa ja punainen sekä Drops Lace hopea ja violetti yhdessä.
Kulutus: 80 g
Puikot: 3mm 60 cm pyöröt

Maybe, maybe

Viimein sain kuvattua edes jollakin tapaa marraskuussa valmistuneen huivin, josta olen postausta lupaillut jo jonkun aikaa.

Huivi osallistui Lentävän Lapasen SyyshuiviKAListeluun marraskuun huivina.

Huivin idea lähti huivista nimeltä Perhaps, Perhaps. Kyseessä on maksullinen ohje, joten päätin kokeilla saisinko sovellettua jotain vastaavaa. Muh-muhs huivissa on hieman samaa ideaa ja pääduinkin käyttämään osin tätä ohjetta. Pitsiosiot taas lainasin Meadow Grass huivista.

Ohje: Sovellus (Huivin idea tämä Perhaps, Perhaps. Ohje osaksi muh-muhsja osaksi Meadow Grass.) Ravelryssä muutama pingotuskuva nimellä maybe, maybe.
Lanka: Sandnes Garn Alpakka Silke
Kulutus: 90 g
Puikot: 4 mm 100 cm

Väreistä tuli dramaattisemmat kuin mita ne näyttivät kerillä vierekkäin. Minä kuitenkin tykkään ja ei muuten kutita 🙂

3.1.2016 on blogin 1 vuotis synttärit. Arpajaiset pidetään 1.1-6.1!

Ystävän Aava

Se on viimein valmis ja kuvattu. Veera Välimäen suunnittelema Aava valikoitui SyyshuiviKALin lokakuun huiviksi. Vähän ehkä liioittelen jos sanon huivin neulomisen olleen yhtä pitkä ja pimeä taival kuin oli lokakuukin. 🙂 Mutta on kyllä myönnettävä, että ajoittain neulomisen nautinto oli tätä tehdessä hieman kateissa.

Syy tähän ei ole ainakaan ohjeessa, sillä muiden Huivileikki kirjan ohjeiden tapaan tämäkin oli selkeä. Vähän tietysti taas sooloilin, niin kuin aina. Huomatkaa muuten ihana kärpässieni, joka on isäpuoleni tekosia 🙂

Helmineule oli suurin syypää tylsistymiseen. En vaan tykkää. Ja toisena lanka. Jotenkin todella karkealta nyt tuntui tämä Maija ja lisäksi löyhäkierteiseltä ja inhottavalta purkaa, koska se takertui koko ajan itseensä.

Sovelluksena siis yksi ylimääräinen nappi. Idean sain jostain Ravelryn projektikuvasta, jossa huivia pidettiin kädellä niin, että etukappaleet tuli päällekkäin. Päätin toteuttaa saman napilla. Huivin käyttökohteessa on yksi vuoden ikäinen poju, jonka takia saa varmasti kerran jos toisenkin pompata sohvalta ylös. Nappi auttaa huivia pysymään paikoillaan vauhdikkaammissakin tilanteissa.

Toisena modauksena on taskut. Sinne voi sitten poimia matkan varrelta pikkutavaroita tai sujauttaa puhelimen. Kovin painavien asioiden kanniskeluun taskut ei sovellu, lähinnä helmineuleen todella joustavan rakenteen vuoksi.

Jotta sain taskuista hieman tukevammat neuloin taskujen kohdat huiviin sileällä neuleella. Lisäksi virkkasin ketjusilmukoin taskujen sivu- ja alareunan. Taskut neuloin poikkisuunnassa niin, että loin silmukat virkkuukoukulla neuleen läpi toisen sivun ketjusilmukka rivin kohdalle. Sitten neuloin sileänä neuloksena niin, että jokaisella nurjanpuolen kerroksella neuloin viimeisen silmukan yhteen taskun alareunaan virkatun ketsujsilmukkarivin silmukan kanssa. Lopuksi siirsin taas virkkuukoukkua käyttäen viimeisen löyhemmin neulotun kerroksen silmukat yksi kerrallaan työn nurjalle puolelle toisen reunan ketjusilmukkarivin kohdalla ja päättelin silmukat nurjalle puolelle.

Tämän kaiken olisi aivan varmasti vounut tehdä toisin ja paljon helpommin, mutta … huoh.

Ohje: Aava by Veera Välimäki
Lanka: Maija (Gjestal)
Kulutus: 470 g (noin 70 g violettia)
Puikot: 4,5 mm 100 cm pyöröt

Lopulta olen kuitenkin tyytyväinen huiviin ja toivon sen olevan käyttöön sopiva myös saajalleen. Mulle se olisi liian lämmin ja lisäksi vielä kutittava.

 

Ärsyttävää inspiraation siirtämistä

Mulla on meneillään (muutaman muun keskeneräisen ohessa) Aava huivi. Huivia neulon SyyshuiviKALiin joten se olisi saatava valmiiksi kuun loppuun mennessä. Mut kun ei meinaa huvittaa! Uskon, että valmiista tuotteesta tulee mukava ja hieno ja saajalleen sopiva. Mutta kun helmineule…

En oikeestaan ollu koskaan helmineuletta tehny ja aina oon tuntenu sitä kohtaan hienoista epämieltymystä. Tunne on vahvistunut Aavan aikana. Ei vaan oo mun juttu. Kyllä sitä neuloo, mut käsialan pitäis olla super tasainen ja purkaminen on jotenkin kauheen työlästä jos virheen tekee. Ja korjaaminen muutaman kerroksen takaa tiputtamalla vain yhden tai pari silmukkaa on, jos ei mahdotonta, niin ainakin kovin työlästä.

Mutta kyllä mä sen valmiiksi teen. Ja toivottavasti ehdin vielä ajoissakin. Eniten tässä harmittaa kun joutuu lykkäämään noiden muutaman muun keskeneräisen valmistumista. Ja se inspiraation siirtäminen. Ideoita tulee edestä ja takaa. Moni hehkuttaa sitä Westin poikaa ja rojauttelee toinen toistaan mielenkiintosempien huivien sun muiden kuvia eetteriin. Pipoa ja hansikasta ja sukkaa pitäs päästä tekemään. Mut inspiraatiota täytyy nyt yrittää siirtää myöhemmälle.

Sen ainakin tiedän, että ensi kuun huiviKAL-huivi saa luvan olla joku hieman nopeampitekoinen. Tiedä tosin vielä mikä ja langatkin hankkimatta, mutta nyt ei ole aikaa uppoutua ohjeviidakkoon vaan täytyy palata oikeinnurinoikennurinoikeinnurin maailmaan.

Huivi Ohje – Neitoperhosen toukka

Äidin Neitoperhosesta jäi lankoja jäljelle sen verran, että niistä syntyi neitoperhosen toukka :).

Toukka muotoutui Nymphalidean pohjalta siinä mielessä, että ylä osan raidoitus vastaa Nymphalidean jakoa. Jatkossa aloin sitten soveltamaan langan riittävyyden mukaan . Kirjoitan nyt ohjeen tähän yksilöön. Malli on kuitenkin sellainen, että raitojen leveyksiä ym. voi melko vapaasti soveltaa.

Putkilo on aloitettu siis neulomaan yläpäästä. Loin Harmaalla Merino lightilla 90 silmukkaa. Harmaalla jatkaen 1.krs oikein, 2.krs nurin, 3.krs nurin, 4.krs oikein.

Ohuemmalla raitalangalla seuraavat 2 krs oikein (kerrokset 5-6).

Näitä kerroksia (1-6) toistin vielä 3 kertaa.

Jatkossa tein harmaat raidat yhdellä nurjalla kerroksella. Eli 1 kerros oikein, 1 kerros nurin 1 kerros oikein.

Raitalankakerroksia tein seuraavasti (ensin siis 4 raitaa 2 krs oikein) 4 raitaa 3 krs oikein, 4 raitaa 4 krs oikein, pitsi raita, 4 krs oikein, pitsi raita, 5 krs oikein, kaksi kertaa pitsi raitaa.

Loppuun vielä raita harmaalla (1 krs oikein, 1 krs nurin, ja viimeisellä oikealla joustava päättely).

Pitsikerrokset on tehty seuraavasti: 1.krs oikein, 2.krs *langankierto, 2 oikein yhteen*, 3.krs oikein, 4.krs *langankierto, 2 oikein yhteen*, 5.krs oikein, 6.krs *langankierto, 2 oikein yhteen*, 7.krs oikein, 8..krs *langankierto, 2 oikein yhteen*, 9krs oikein.

Halusin pötkylään hieman levenevän muodon, joten tein kahteen kertaan  lisäyksiä. Lisäyskerroksilla lisäsin kymmenen silmukan välein yhden silmukan ottamalla kiertäen langankierron edellisen kerroksen silmukoiden välistä. Lisäykset tein raitalankakerroksiin ja nimenomaan raitalankaraidan toiseen kerrokseen. Tässä huivissa lisäykset on tehty raitalankaraitoihin  6 ja 8. Eli kun alussa oli silmukoita 90 niin lopussa niitä on noin 110. (joka kymmenennen silmukan väliin lisäyshän ei mene tasan toisella lisäys keralla.)

Joustavan päättelyn tein jo aiemmin säärystimissä (klik) käyttämälläni tekniikalla.

 

Huivissa on pinkkiä…. ja silti mä tykkään siitä!

Ohje: Oma, esitetty yllä.
Lanka: Madelinetosh Merino Light värissä Tern ja Schoeller+Sthall Daphne (väri tuntematon)
Kulutus: Merino 37 g, Daphne 16 g. Eli kaikkiaan 53 g
Puikot: 4mm 60cm pyöröt.

Sain muuten Snowdrop mekonkin valmiiksi. Täytyy vain hommata siihen alusmekko ennen kuin kehtaa ottaa kuvia blogiin 😉

Nymphalis io – Neitoperhonen

SyyshuiviKALin syyskuun huiviksi valikoitui Ravelryä selailemalla Nymphalidea. Nymphalidea on täpläperhosten heimo, jonka Suomessa tavattavia lajeja ovat mm. amiraali, keisarinviitta, nokkosperhonen, hopeatäplät ja tietysti neitoperhonen.

Huiviin tulevista langoista toinen löytyi omista varastoista. Schoeller+Sthalin Daphne lanka käsissäni suuntasin Lentävään Lapaseen valitsemaan toista lankaa. Daphne on ohjeen mukaista lankaa ohuempaa, mutta Ravelryn projekteja selatessani totesin, että sen ei pitäisi haitata. Toiseksi langaksi halusin kuitenkin paksumman eli ohjeen langan paksuutta vastaavan langan. Mielessäni oli jotain tummaa harmaata mutta Madelinetosh Tosh Merino Light värissä Tern osui käteen ja siihen se jäi. Ei irronnut vaikka kuinka ravistelin (ja yritin kierrellä putiikkia halvemman vyyhdin toivossa).

Miksi sitten neitoperhonen. Äidin takia. Hieman lankahankinnan jälkeen muotoutui ajatus huivin saajasta ja vilautinkin sekä mallia, että lankoja äidille. Idea sai hyväksynnän joten neitoperhosen valinta huivin nimeksi oli jotenkin itsestään selvä. Äitini on aina tykännyt kovin neitoperhosista.

katsokaa kuinka liihottaa
tuulen siivillä tuo kesän neito
auringon säteet hiuksillaan
kaunis kuin suutelmansa kukka

Huivi on kaunis, huivi on kevyt. Se laskeutuu juuri niin kuin huivin kuluu. Ja värit huvissa vaan toimii. (Lankoja onneksi jäi, sillä ajatuksena on niistä tehdä jotain itselle, tosin mallia rutkasti mukaillen.)

Niin tyytyväisenä neuloessa ajattelin, että tästä tulee nyt se työ, josta voin vaan todeta jotta ohjeen mukaan tehty… mutta ei. Eihän se nyt taas ihan niin mennyt. Malttamattomuus ohjetta lukiessa ajoi siihen, että kiilaraidoilla jätin tekemättä yhden kavennuksen huivin yläreunassa. Mutta se ei kuitenkaan haitannut. Huivi muodostuu siis välikerroksista (Welt) jotka tässä on tehty harmaalla merino lightilla sekä kiilakerroksista (Wedge). Alkuperäisessä ohjeessa tehdään välikerrokset koko huivin ajan samoin. Kiiloja tehdään ohjeessa annetut A (x1) B (x1) C (x1) ja D (x28). Ohjeen jatkoksi on toinen tiedosto, jossa on annettu erillaisia vaihtoehtoisia ”kasaustapoja” ja näitä soveltaen päädyin seuraavaan: Kiilat A x1, B x1, C x1, D (ilman yhtä kavennusta) x25, D x6, E x1, F x1, G x1. Välikerrokset ohjeen mukaan paitsi viimeiset kahdeksan vaihtoehtoisella lisäohjeessa esitetyllä tavalla. TOivottavasti tästä nyt saa jotain selvää sellaiset, jotka ohjeen lataavat. Lisää saa kysellä toki!

Ohje: Nymphalidea omin yllä esitetyin sovelluksin
Lanka: Madelinetosh Merino Light värissä Tern ja Schoeller+Sthal Daphne (väri unohtunut)
Kulutus: Merino Light 62 g ja Daphne 25 g, yhteensä 97 g
Puikot: 4 mm 80cm

Peltokuvien kuvauksesta iso kiitos taas omalle rakkaalle! ❤