Winterfly – Talvikärpänen

Odotin muun neulemaailman tavoin innosta täristen Laine -magazinen ensimmäistä numeroa viime vuoden lopulla. Kuuluin monien muiden ennakkotilaajien joukkoon ja odotin paketin saapumisesta kertovaa viestiä. Olin nimittäin tilannut samaan syssyyn lankojakin. Enkä tietysti ollut huomannut Titityystä tullutta s-postia, jossa pahoiteltiin yhden tilaamani langan loppumista ja kyseltiin millä tuote korvataan. Paketti lähti siis hieman myöhässä ja jouduin katselemaan sosiaalisesta mediasta muutaman päivän kuvia juuri saapuneista Laine lehdistä tee ja kahvikupposten sekä houkuttelevien lankakakkujen vieressä.

Kun sain lehden viimein käteeni, oli se juuri sitä mitä olin odottanutkin ja enemmän. Kauniit kuvat, lukemaan houkuttelevat jutut, herkulliset reseptit ja selkeät laadukkaat ohjeet saivat selaamaan lehteä kannesta kanteen kerta toisensa jälkeen. Oman suosikkini ja ensimmäisenä puikoille tulevan projektin olin kuitenkin valinnut jo ennen julkaisua vilautetuista koukuttimista. Suunnittelija oli ”vanha tuttu”, olinhan jo yhden paidan neulonut hänen ohjeellaan. Ja mallissa oli sitä jotain jujua, josta niin kovin tykkään. Lempi mallikseni lehdestä valikoitui siis Winterly Suvi Simolalta (linkki Suvin suunnittelija sivulle Ravelryyn)

Aloitin neulomisen heti Laakeripuumetsä -huivin valmistuttua tammikuussa. Sitten alkoi Snowmelt MKAL, joka hidastutti paidan neulomista koska halusin pysytellä mysteerineulonnan tahdissa. Mutta kun tämäkin huivi valmistui oli viimein aika saattaa talvikärpäseksi nimeämäni paita valmiiksi. TIedättehän ne huonekärpäset, jotka surisevat ärsyttävästi talviaikaan ikkunaa vasten vaatien huomiota puoleensa. Samalla lailla tämä neuletyö ”surisi” koko loppu talven mieleni reunoja vasten.

Valmistumisen jälkeen meni tietysti vielä aikansa ennen kuin saatiin kuvat otettua ja tämä postaustenkin tekeminen on välillä tällaista luomisen tuskaa. Mutta nyt se on valmis, kuvattu, kuvat käsitelty ja kohta postauskin purkissa. Eli asiaan.

Winterly on fingerin vahvuisesta langasta neulottu neulepaita, jossa graafiset nurjin kerroksin tehdyt yläosan raidat kohtaavat herkän pitsin helmassa. Helman pitsi kattaa puolet etukappaleesta ja puolet takakappaleesta niin että etukappaleen pitsi on oikealla puolella ja takakappaleen vasemmalla. Kaula-aukon muotoilut tehdään lyhennetyin kerroksin ja pusero on raglan hihainen. Pitsi osio oli helppo oppia ulkoa, ja pystyinkin neulomaan puseroa myös neuletapaamisessa. Muuten pysyttelin uskollisena ohjeelle, mutta hihat taisin neuloa hieman pidemmiksi, koska halusin ylipitkät hihat.

Lankana käytin Cascade Yarnsin Heritage Silk lankaa joka on 85% merino villaa ja 15% silkkiä. Silkki antaa langalle kauniin kiillon ja hieman liukkautta. Lanka oli oikein mukavaa neulottavaa. Osan langoista ostin jo vuosi sitten VanhanSataman käsityömessuilta Titityyn pisteeltä. Lisää tilasin sitten samalla Laine lehden kanssa. Neuloin molempia hihoja yhtä aikaa ja niin, että vartalo-osa oli vielä kesken eli minulla oli kolme kerää yhtäaikaa käytössä, kun lanka oli keritty jo kakuille vyyhdeittäin en jaksanut alkaa niitä jakamaan, joten neuloin siis hihat eri vyyhdeiltä. Olin monesti vertaillut vyyhtien sävyjä ja mielestäni niissä ei eroa ollut, vaikka olivatkin eri erää. Kävi sitten kuitenkin niin, että pingotusvaiheessa tajusin yhden hihan olevan vartalo-osaa ja toista hihaa vaaleampi. Luulin sen ensin jääneen liotuksessa kuivaksi, mutta ei, eri värinen se oli. Mutta kuten yleensä, kukaan sitä ei huomaa paitsi minä… paitsi tietysti nyt kun kerroin siitä. Näinhän se yleensä menee. Käytössä sitä tuskin kuitenkaan häiritsevästi huomaa.

Ohje: Winterly by Suvi Simola
Ravelryssa: Winterfly
Lanka: Cascade Yarns Heritage Silk
Kulutus: 250g josta noin 60g tummempaa sävyä.
Puikot: 4mm 120 cm ja 100cm pyöröt

Huomatkaa kuvassa pipo koukutin ;). Siitä postaus piakkoin tulossa.

 

Advertisement

Laakeripuumetsä

Kun neulominen alkoi taas luonnistua oli vaaleanpunaisen hempeyden jälkeen aika neuloa jotain omaan kaulaan paremmin sopivaa. Päätin antaa itselleni luvan ostaa huivilangat varta vasten itselle tarkoitettuun huiviin. Langoiksi valikoitui Malabrigon Yarn Sock väreissä Alcaucil (harmaa) ja Turner (vihreä). Shoppailun suoritin Lentävässä Lapasessa, jonka uutta myymälään pääsin viimein ihastelemaan ja tietysti maistelemaan herkullisia leivoksia kahvin kera! Valitsemani värit toivat ensisilmäykseltä mieleen lokakuisen reissun El Hierrolle Kanarialle ja sen laakeripuumetsät. Mustaa tuliperäistä ainesta oleva ”sora”pohja ja laakeripuiden tumman vihreät lehdet pilvisenä ja sateisena päivänä. Siitä siis huivin nimi.

Sopivaa malliakin etsiskelin taas aikani ja päätin tapojeni mukaan tehdä jotain hatusta vedettyä. Halusin huiviin raitaa sileässä neuloksessa ja ainaoikein neuletta rytmittämään raitoja. Huivista halusin semmoisen sopivan mallisen joka päiväiseen käyttöön, eli ei mitään kietoutumis shaalia tai vilttiä.

Aloitin huivin neulommisen ylhäältä keskeltä Huivin malli on hieman epäsymmetrinen. Pitkänmallinen muoto on saatu aikaan reunoissa tehdyin lisäyksin ja lyhennetyin kerroksin. Raitaosuudet on siis toteutettu lyhennetyin kerroksin wrap and turn tekniikalla. Kokeilin hieman erilaisia tapoja tehdä wrap and turn nähdäkseni mikä tuottaa siisteimmän lopputuloksen. Jostain syystä siisteimmät sain aikaiseksi nurjalta puolelta käännyttäessä eli keskimmäiseen raitaosioon. Käännöskohdan neuloin aina seuraavalla kerroksella niin, että lisäsin yhden silmukan neulomalla käännöksessä kiedotun langan erikseen. Kokeilin aluksi ilman tätä lisäystä, mutta tuntui, ettei huivin yläreuna olisi tällä tavoin tullut suoraksi, vaan olisi aaltoillut.

Huivin mallin ja ainaoikein ja raitaosoioiden vaihtelun näkee parhaiten pingotuskuvasta. Päättelyyn opettelin I-Cord reunan tekemisen. Jälkikäteen harmitti, kun olisi pitänyt ehkä tehdä I-Cordia muihinkin reunoihin, mutta ensi kerralla sitten. Päättelystä tuli tällä tavoin mielestäni todella siisti ja ryhtiä antava.

Lanka on ihanaa, pehmoista, lämmintä ja mukavaa neuloa. Tosin jo neulomisen aikana hieman haittasi muutamat paksummat ja huonommin kiertyneet kohdat. Raitaisuus ja ainaoikein onneksi hävittävät nämä melko hyvin. Lanka myös nukkaantui jo neulomisen aikana melko paljon. Saa nähdä miten kestää sitten käyttöä.

Mutta käyttössä huivi on jo ollut. Sen saa mukavasti kieputettua kaula nympärille useaan kertaan ja laitettua solmuun niskan taakse. Näin se toimii melkein kuin kauluri tai tuubihuivi. Rennomminkin sen voi kaulaan asetella, mutta mallinsa takia se ei tosiaan ole mikään hartiahuivi.

Malli: Omasta päästä. Laakeripuumetsä in Ravelry
Lanka: Malabrigo Yarn Sock
Kulutus: Turner n. 60 g (240 m) ja Alcaucil n. 50 g (200 m)
Puikot: 3,5 mm 100cm pyöröt

Kuvausrekvisiitta on huivin nimestä poiketen vahvasti kotimaan metsiin viittaavaa. Ja kyllä nyt valmiina huivin värit ja raidat tuovatkin mieleen talvisen suomalaisen metsän, jossa kuusien, raitojen ja leppien tummat rungot piirtyvät syvän vihreää neulastaustaa vasten.

Sparkling Pink

Heipä hei. Pitkään jatkunut blogihiljaisuus kaivannee pienen selityksen, ennen kuin pääsemme itse asiaan. Neulominen on ollut tauolla jännetupintulehduksen vuoksi. Työperäisestä rasituksesta aiheutunut vasemman peukalon jänteiden kipuilu ärtyi tulehdukseksi asti. Lievempää vaivaa ollut samalla oikean käden kyynärpäässä. Joten käsityöpuolelta ei juuri blogattavaa ole kertynyt.

Pelkkä käsityöblogihan tämä ei kuitenkaan ole, vaikka lähes kaikki postaukset sinne päin kallistuvatkin. Ehkä käsitöiden puuttuessa lopahti muukin into blogin päivittämiseen. Töitäkin on (tulehduksista huolimatta) tullut tehtyä riittävästi. Päätä ja kroppaa on pidetty kasassa treenaamalla. Tosin nilkan jännetupintulehduksen vuoksi juokseminenkin oli pois laskuista useamman kuukauden. Nyt alkaa oireet kuitenkin jo siinä määrin helpottamaan, että lenkillä on käyty testaamassa nilkkoja ja käsiä koitettu neulonnan saralla.

Pitkään ehdinkin suunnittelemaan mitä ensiksi puikoille ottaisin. Into neuloa joku paita oli valtava. Paljon uusia houkuttelevia ohjeita on tullut ja vanhoja ponnahtaa näkyville milloin minkäkin kuolauskanavan (ravelry, pinterest, instagram) kautta. Mutta en uskaltanut niin suuritöisiin tarttua vielä. Lankavarastosukelluksella käsiin tarttui jostain omituisesta syystä The Uncommon Thread:n ällö vaaleanpunainen lanka. No onhan langassa hitunen yksisarvisen pieruja, mutta silti. Lanka oli omista varastoistani värinsä puolesta vähiten minua. Merinona tämä vaahtokarkki on kuitenkin miellyttävän pehmeää ja rakenteensa vuoksi helppoa neulottavaa. Ehkä se valikoitui juuri siitä syystä tähän hetkeen päättämään neulomistauon.

Huiviksi lanka halusi ja huivi siitä oli tehtävä. Etsiskelin ohjeita ja olinkin jo ostamassa jonkun Janina Kallion upeista yhden vyyhdin ohjeista, kunnes totesin että sovellanpa taas jotain omasta päästä.  Halusin huivista venytetyn puoliympyrän, jotta pituutta tulisi riittävästi kaulaan kiedottavaksi. Tämän saavuttamuseksi lisäyksiä on tehty molemmissa reunoissa jokaisella oikean puolen kerroksella 2 ja nurjan puolen kerroksella 1. Eli yhteensä 6 lisättyä silmukkaa kerrosparin aikana. Pitsiosioiden lyhennetyillä kerroksilla lisäykset on tehty vain reunan puolella.

Hieman epäsymmetrinen muoto huiviin tulee siis pitsiosioiden lyhennetyistä kerroksista. Pitsiksi valikoitui yksinkertainen reikäneulos. En halunnut korostaa hempeää väriä millään romanttisella pitsikuviolla. Pitsikerrosten välissä on aina muutama kerros sileää neulosta.

Huivista tuli oikein mukava ja jos väri olisi yhtään miellyttänyt olisin sen ottanut omaan käyttöön. Ehkä teen vielä samanlaisen hieman hmmm.. erilaisesta väristä… Lanka oli oikein miellyttävä neuloa. Säikeet eivät auenneet ja neulominen oli sujuvaa. Mutta tuo väri… aivan hirveä kuvattava näin pimeillä keleillä ja sisätiloissa. En jaksanut järjestäytyä mihinkään kunnollisiin kuvauksiin ja näihin on nyt tyydyttävä. Väri on kaikissa eri, enkä osaa enää sanoa mikä on lähinnä oikeaa. Huivi on kuitenkin siirtynyt jo toisiin käsiin tai siis toiseen kaulaan.

Malli: Oma, sparkling pink
Lanka: The Uncommon Thread, Uncommon everyday.
Väri: Spumoni
Kulutus: Vajaa vyyhti… täydennän kunhan löydän loppukerän punnittavaksi.
Puikot: 4 mm 100 cm pyöröt

Todays relevant

Pipo päähän pakkasella ja vaikkei pakkasta vielä olisikaan! Bongasin Ananan blogista mainion pipoohjeen. Malli näytti mukavalta ja mikä parasta ideana oli yhdistää kutittamatonta lankaa ja villaa sisältävää lankaa. Tälle hipiälle päätin kokeilla kutittamattomaksi 100% merinoa. Toiseksi langaksi valikoitui itse värjätyt nallet.

Tumma grafiitin harmaa merino näkyy päältä päin ohuina raitoina. Ruskeat on siis alunperin Novitan luonnonvalkoista nallea, jotka ovat esiintyneet blogissa aiemminkin. Tummempi lepänkävyillä värjätty täällä ja vaaleampi saarnen kuivuneilla kukinnoilla värjätty täällä. Ohjeesta poiketen tein 120 silmukkaa koska lanka oli hieman paksumpaa. Puikko kokokin hieman eri, mutta se taas johtui täysin puikkovarastossa olevasta aukosta.

Pipo on päähän mukavan napakka ainakin vasta neulottuna. Silti se on sen verta pitkä, että sen saa mukavasti kurtulle tuonne päälaelle ja sinne mahtuu ylöskin kiinnitetty ponnari, joka on ehdottomasti plussaa. Väritkin tulee hienosti esille noista ruskeista tuon harmaan rinnalla. Ja kaikkein tärkeintä -pipo ei kutita.

Syy paljastuu reunan alta. Pipoon on neulottu merinosta pantamainen vuori. Vuori ei siis ole koko pipon mittainen vaan alle 10 cm. Juuri riittävä tekemään piposta tukevan ja korvia tehokkaasti lämmittävän. Ja kuten kuvasta näkyy voi pipoa käyttää vuori esilläkin ja ilman ”löysää” ilmettä. Tai siis voi, jos villa ei kutita tai koko pipo olisi tehty jostain kutittamattomasta materiaalista.

Ota siinä nyt sitten kuvia kun yks pyörii kuin väkkärä ja ilta pimenee 😀 Kiitos rakas!

Ohje: Always relevant by Anana, hieman muunneltuna.
Lanka: JärboGarn Mio ja kasvivärjätty Novita Nalle
Kulutus: Mio 50 g Nalle 47 g = 97 g
Puikot: 2 mm 60 cm pyöröt ja 2,5 mm 100 cm pyöröt

Ai niin. Viimekuun kulutukseen saan tietysti laittaa muutaman kymmenen grammaa koska annoin annoin naapurille langat huivia varten. Ongelma on etten kulutusta vielä tiedä… noh lisäilen myöhemmin.

Niin ja kävin tässä Lentävän Lapasen 3 vuotis kekkereissä. Oli hauskaa neuloa isossa porukassa ja tiiviissä tunnelmassa. Matkalta tarttui mukaan langat marraskuun huiviin, josta lisää myöhemmin. Lokakuun huivi on taskuja vaille valmis… edelleen.

Niin ja vielä. Huomenna Tampere ja Kädentaitomessut. Siellä varmasti lähes koko päivän pyörimässä ja toivottavasti tapaamassa monia muita bloggaajia. Aion laittaa oikein nimikyltin rintaan, joten saa tulla nykimään hihasta jos tunnistaa 😉 .