Saarnen lehdet ja kukat (Erät 29, 30, 31 ja 32, 33, 34 )

Päätin alkaa esittelemään vain mielenkiintoisimpia  (ainakin itselle) värjäyksiä. Tällä kertaa vuorossa saarni värjäykset. Asumme vanhan tilan pihapiirissä olevassa mökissä ja koko tilan alue on täynnä saarnia. Joten tätä ehkä hieman epätyypillistä materiaalia on saatavissa värjäykseen.

Pihaamme reunustaa muutama saarni joiden alimmat oksat olivat kasvaneet todella pitkiksi ja kasvoivat aika matalalla. Pihaamme on muutenkin melko varjoinen, joten päätimme poistaa eniten pihan ”ilmatilaa” täyttävän oksan. Tämä tapahtui kesäkuun alkupäivinä ja saarnen lehdet olivat vielä kasvavia vaikkakin melko isoja. Yhdestä isosta oksasta lehtiä tuli puutarhasaksilla pilkottuna 12 litran ämpärillinen, painoa lehdillä oli tuoreena noin 1900 g.  Maltoin liottaa lehtiä 2 vuorokautta. Keitin lehtiä yhteensä 3 tuntia. Kaikki lehti ei mahtunut, joten kierrätin osaa lehdistä liemessä. Lankoina laitoin SaloAngoralta tilattuja villoja; valkoista villaa 81 g, harmaata 56 g ja beigeä 56 g. Näistä tuossa yläkuvassa näkyy vasemma laidassa tuo beige värjäämättömänä. Puretteena käytin alunaa 20 g ja viinikiveä 10 g. Puretin siis värjäyksen yhteydessä. Lopuksi vielä 20 minuutin rauta puretus.

Oikealla kuvassa harmaa, keskellä beige ja vasemmalla valkoinen villa. Väreistä tuli mielestäni todellaa kauniit harmahtavan tai ehkä hieman rusehtavan vihreät.

Lehtien lisäksi keräsin saarnenoksasta jo kuivueet kukinnot. Tuoreina kukissa on keltaista ja ihan vähän punaista. Kuivuttuaan kukintotertut olivat tumman ruskeita ja sormissa hajoavia. Kukintoja keräsin oksan lisäksi pitkin pihaa, kun niitä aina alkukesästä varisee. Harmillisen paljon niitä jäi puuhun, kun ei viitsinyt kiipeillä 🙂 Kaiken kaikkiaan kukintoja kertyi noin 50 g ja ne siis oli jo kerätessä aivan kuivia. Annoin kukintojen liota 3 vuorokautta ja liotus vesi olikin aivan kahvin ruskeaa lopuksi.

Koska materiaalia oli niin vähän lähdin varovasti liikkeelle. Keitettyäni lientä puruineen noin tunnin siivilöin sen ja jäähdytin. Lisäsin liemeen vain 27 g luonnonvalkoista nallea. puretteeksai aluna ja viinikivi. Vajaa tunnin keitto ja jäähdytys. Liemessä oli edelleen väriä joten keitin I jälkivärin. Saman verran lankaa ja vähän lisättyä puretetta. Tämänkin jälkeen liemessä näytti väriä olevan joten yksi satsi lisää tulille.

Lopputuloksena kolme todella kaunista vaalean ruskeaa. Kuten arvata saattaa keskimmäinen on ekasta erästä ja vaalein kolmannesta. Vähän on jo kerättynä lisää kukintoja, mutta täytyy odotella ensivuoteen ja olla kärppänä keräämässä kun alkavat varisemaan.

Advertisement

Kiinanruusu erät 17 ja 18 sekä 23

Vähän jo mainostin aiemmin kiinanruusulla värjäys kokeilua. SIlloin pistin pienen määrän kiinanruusun terälehtiä lasipurkkiin ja vettä päälle, sekaan laitoin pienet pätkät valkoista ja harmaata lankaa. Langat oli purettamattomia, eikä niihin kummoista väriä tarttunutkaan, vaikka liemi oli mitä hehkuvin violetinpunainen.

Uudella innolla siis yrittämään keittäen. Ensin tietysti täytyi kaivaa tietoa netistä. Suomenkielistä ei löytynyt joten joutui turvautumaan englanninkielisiin lähteisiin. Vinkkejä värjäykseen otin siis:

How to make dye from hibiscus. EHow sivusto, jossa näyttää olevan kaikkea pientä ja isompaakin askaretta, DIY juttuja ja reseptejä jne… ”Whether you need to fix, build, create or learn, eHow gives you practical solutions to problems life throws at you. We empower you to efficiently solve each new challenge and make your life better and easier.”

How to dye fabric with natural dyes. Militza Mauryn sivusto Little Green Dot, jossa erilaisia ”vihreitä” vinkkejä niin kauneudenhoitoon, ruokaan, käsitöihin jne…

How to make natural dyes. ”We at All Natural Dyeing try to bring together all the information you will ever need about buying, finding, growing and using your own natural dye products.”

Ja lisäksi oli joku ihan kunnon tutkimus aiheesta, mutta sitä en nyt löydä… Eikun hei täällähän se onkin.  Eli tässä esitys liittyen tutkimukseen. Varsinaisesta tutkimuksesta en lukenut kuin abstraktin.

Perkasin kiinanruusun terälehdet niin, että likoamaan tuli vain terälehtiä, ei kukkaperiä. 10 g todella kuivaa kiinanruusun terälehteä likosi neljä tuntia. Olen antanut itseni ymmärtää, että punaiset sävyt eivät kestä kuumennusta kiehumispisteeseen tai edes normaaliin langan värjäys 80 asteeseen. Tämän vuoksi lämmitin terälehtilientä noin 65 asteen tuntumaan ja pidin siinä 1/2 tuntia.

Liemen jäähdyttyä keitokseen lisättiin 27 g nallea (010). 40 asteiseen veteen lisäsin ensin alunan (lanka pois lisäyksen ajaksi). Lanka takaisin ja se muuttui heti roosan värisestä harmahtavaksi. Päätin lisätä vielä viinikiveä ja lankahan muuttui liemeen päästyään taas roosan sävyiseksi. Lämmittelin ja ”keittelin” lankaa yhteensä 2 tuntia. Pyrkimys oli pitää lämpä alle 70 asteen ja melkein siinä taisin onistuakkin. Langan annoin kuivaa ennen huuhtelua.

Ensimmäisestä varsinaisesta kiinanruusukokeilusta siis sävyksi vanha roosa.

Heitin terälehdet takaisin jäähtyneen väriliemen sekaan ja annoin liota muutaman päivän lisää. Tästä liemestä keittelin etikalla ja viinikivellä terästetyn liemen johon laitoin 27 g nallea (010). Tääs lämpötila matalalla, nyt noin 60 astetta kolmen tunnin ajan. Tästäkin keitoksesta lopputuloksena roosaan vivahtava ruskea, hieman edellistä tummempi.

Tästä innostuneena kokeilin uudelleen. Likoon 40 g kuivia terälehtiä. Liotus tällä kertaa pari vuorokautta. Liotuksen jälkeen varovaiset lämmittelyt noin 50-60 astetta ja pari tuntia. Lankana edelleen nalle (010), sitä 65 g siivlöityyn keitokseen. Puretteeksi aluna ja viinikivi ja lämpö alle 60 astetta. Lopputulos kaunis ruskea.

Ja kuten edellisen kuvan ja tämän sävyeroista nähdään mahdotonta on tämä kuvaus touhu. Mutta tässä sävyt ehkä lähempänä oikeaa. Ensimmäinen siis 10 g kiinanruusu liemestä 4 tunnin liotuksella ja keitolla. Toinen edellisen jälkiliemestä, liotettu lisää pari vuorokautta. Kolmas 40 g kiinanruusuliemestä.

Onneksi terälehtiä löytyy vielä lisää 🙂 Seuraavaksi aion kokeilla kylmävärjäystä, kunhan vain saisi esipuretukset aikaiseksi. Ja täytyy tässä vielä kehua kuinka hieno siippa mulla on kun oli laittanut upean kiinanruusun kukkaset talteen. Ihan sillä ajatuksella, että jos näistä joskus jotain. Ja tämä siis jo ennen meidän kohtaamista. ❤

Loppuun tervehdys eräältä pihamme asukeista.

Lepänkävyt. Erät 14, 15 ja 16

Tällä kertaa maltoin liottaa lepänkäpyjä pariviikkoa enen värjäystä. Mutta siihen se maltti loppuikin 🙂 Keittelin kyllä käpyjä pari tuntia, jäähdyttelin nopsasti ja lisäsin langan (75 g valkoista Riihivilla 100% villaa). Lanka ei sitten ehtinyt keittymään kuin puolisen tuntia. En seuraavana päivänä jaksanut uudelleen keittää samaa lankaa, joten huuhtelin sen saman tien etikkavedessä.

Jälkiväriin laitoinkin sitten muhimaan harmaata 7 veikkaa ja valkoista nallea. Nämä sai keittyä reilun tunnin ja viimeiselle 30 minuutille lisäsin sekaan ruosteisia nauloja muutaman.

Märkinä värit oli pelottavankin tummia. Annoin kuitenkin jäähtyä ja kuivaa ennen huuhtelua.

Ja tässä sitten nämä mahtavan kauniit hehkuvat ruskeat. Vaalein siis hätäisestä ensivärjäyksestä ja tummemmat ensimmäisestä jälkiväristä rautanauloilla terästettynä, tummin harmaata 7 veikkaa. Puretteena kaikissa aluna ja viinikivi (puretus värjäyksen yhteydessä).

Tässä vielä roikkuvat yhden epätuurin vyyhdin kanssa… Siitä ehkä joskus lisää.

Seuraavaksi taidankin saada aikaan postauksen jostain neulotusta. Vaikka onhan näitä värjäyksiäkin postaamatta, kun pata porisee minkä kerkiää 🙂

Lupiini ja vaahterankukka. Erät 10, 11, 12 ja 13

Menee taas värjäyksen puolelle. Eihän tässä ehdi mitään neulottua valmiiksi saada, kun säätää koko ajan kattiloiden ja värjäykseen kokoiltavien matskujen kanssa. 😀

Seuraavana esittelyvuorossa on lupiini ja vaahterankukkavärjäilyt. Kukkavaiheessa lupiinista pitäisi kai saada irti myös vihreää, mutta näin keväällä tuli siitäkin keltaista. Vaahterankukkavätjäykselle inspis tuli naamakirjan Värikästä värjäystä ryhmästä, jossa yksi innovatiivinen värjäilijä oli osannut vaahteran kukkaa kokeilla.

On muuten ollut kiva huomata kuinka paljon tuolla (ja täällä) sosiaalisessa mediassa on värjäyksestäkin kiinnostunutta porukkaa. Inspiroituminen on helppoa kun vaan avaa koneen ja selailee kuvia.

Lupiinit pilkottiin, liotettiin ja keitettiin. Lupiinia oli noin täyteen sullottu muovikassillinen (pilkkomattomana). Lankaa keitokseen meni 36g valkoista 100% Riihivillan Velhoa ja 32g Novitan Nallea (010). Lämmön nosto, 50 asteessa sekaan aluna (9g). Tunnin verran taas + 80 asteessa.

Keittäminen kaasugrillin keittolevyllä on melko helppoa. Kun liekin säätää pienelle ja muistaa aika ajoin käydä keitosta sekoittamassa, ei keitos kuumene liian nopeasti. Kiehumisiltakin on yleensä vältytty. Kaasuakaan ei kai hirveästi kulu, kun liekki on lähes koko ajan pienellä. Ongelmana on ennemmin se, että pienellä ollessaan liekki sammuu helposti pienelläkin tuulella. Foloista viritellyt tuulisuojat auttavat vähän, mutta silloin lämmön pitäminen alle kiehumispisteen vaikeutuu.

Tämän lupiinivärjäyksen lasken onnistuneeksi. Kuvassa seuraavaan liemeen menossa olevat langat ja takana lupiinilla värjätty nalle ja 100% villa. Nalleen tarttunut väri on tummempi, vihertävämpi ja hieman ”likaisempi”. Villassa väri on heleämpi, mutta selvästi vaaleampi.

Sitten keräiltiin vaahterankukkia. Melko viime hetkillä, sillä parin päivän päästä alkoivat kukat jo tippumaan. Siitepölyä siis näissä oli melko vähän jäljellä. Otin kukkia pihan puista, enkä siis raaskinut kauheasti riipiä. Lisäsin noin kolme kourallista kukkia edellisen päivän lupiinikeitoksen jälkiliemeen ja annoin liota. Keitto ja värjäys kuten yllä. Puretteina aluna ja viinikivi ja lankoina Nalle 22g ja 7 veikka 30g.

Ja taas kaunista keltaista! Niin ja kellertävän vihertävän harmaata harmaalle langalle. Kukkien vähänen määrä tai siitepölyn vähyys aiheutti sen, ettei keltainen ollut häkellyttävän keltainen, kuten joillain samaa yrittäneillä. Mutta oikein kaunis heleä, ilman puhtaan lupiinivärjäyksen pientä tunkkaisuutta.

Tässä vielä koko kopla. Vasemmalta 100% villa lupiinilla, nalle (010) lupiinilla, nalle (010) lupiinin ensimmäinen jälkiväri boost vaahterankukka, 7 veikka (harmaa) lupiinin ensimmäinen jälkiväri boost vaahterankukka.

Heitin vielä värjäyksen päätteeksi vaahterankukinnot takaisin likoamaan liemen loppuihin. Seuraavana päivänä heitin aiemmin koiranputkella värjätyn (erä 3) 100% villan purkkiin kukkien ja liemen kera kylmävärjäykseen. Ovat vielä purkissaan, mutta toivon tuloksen olevan hieman raikkaampi kuin purkkiin mentäessä.

Tässä vielä yhteiskuvaa osasta värjäyksiä. Edessä aiemmin postattuja ja takana vielä postaustaan odottavia.

Ja tässä arvoitus. Mitä tästä tulee?

Putket + punasipuli ja lupiini Boost. Erät 7, 8 ja 9.

Koiranputken aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta lähdin rohkeasti kokeilemaan uudestaan putkilla. Tällä kertaa kitkin pihasta koiran-, vuohen- ja karhunputkea. SIlputtuna tuoretta tavaraa oli täysi kattilallinen tiivistettynä. Vettä joukkoon ja annoin liota seuraavaan päivään ja sekoittelin välillä.

Seuraavana päivänä keitto vaiheessa lisäsin joukkoon punasipulinkuoria noin kaksi kourallista (kevyesti murskattua).

Keitoksen pikajäähdytys hoituu mukavasti pihan lammesta lähtevässä purossa. Vesi on läpi kesän kylmää ja etenkin näin keväisin (8-9 astetta)

Siivilöidyssä liemessä oli ihan mukavasti väriä. Joukkoon päätyi 75 gramman vyyhti  valkoista 100% villaa. Puretuksena tällä kertaa pelkkä aluna.

Putki-punasipuli sekoituksen jälkivärin boostasin seuraavanapäivänä lupiineilla. Keitettäessä lupiineista lähti makean kirpeä, hieman raparperikeittomainen tuoksu. Liemestä tuli sakeaa ja odotukset nousi 🙂

Tällä kertaa uimaan päätyi 24 g harmaata 7 veikkaa ja 18 g valkoista 100% villaa. Lämmitys ja liemen pito yli 80 asteessa, kuten edellisenkin kohdalla. Loppuvaiheessa lisäsin liemeen kuparinastoja, mutta ei tainnut niistä juuri mitään irrota. Valkoisen villalangan nostin osin pois liemestä loppuajaksi. Yritys liukuvärjäykseen.

Mukavaa puuhastelua on tuo värjäys, mutta vahtiminen ottaa välillä koville. Pitäisi perustaa joku mukava löhötuoli tai muu paikka keittoastian viereen. Voisi siinä sitten lueskella tai neuloskella ja samalla pitää lämpötiloja silmällä.

Seuraava päänvaivaa aiheuttava ongelma on värien toistaminen valokuvin. Ei tartu kennolle sitruunankeltainen vaikka mitä tekisi.  Kuvassa vasemmalla putki + punasipuli. Seuraavana putki + punasipuli boost lupiini, jossa tummempi osuus lionnut hieman kauemmin. Tässä langassa on oikeasti se sitruunankeltainen sävy. Oikealla harmaa seiskaveikka lupiinilla boostatusta liemestä. Oikea väri on kaunis kellertävän vihreä.

Ei toistu ei…. hmp.

Jotta ois helppo muistella mitä väriä mistäkin värjäyksestä on tullut aloitin tällaisen muistiinmerkitsemis systeemin. Idean sain Värjärin Pata blogin tässä postauksessa olleesta ihanasta väriympyrästä! Paljon mielenkiintoista luettavaa kyseisessä blogissa muutenkin. Kuten lapuista näkyy, on lisääkin lankaa värjätty. Ei vaan ole vielä ehtinyt kuivamaan, joten viimeisin lappu tyhjänä.  (Ja ei, tässäkään ei toistu värit oikein)

Lopuksi vielä teaseri tulevasta. Eilen pienen pienet vyyhdit valkoista nallea ja harmaata 7 veikkaa päätyivät lasipurkkiin kera kauniiden kuivien kukkasten. Toinen puolisko on aikoinaan kerännyt talteen kiinanruusun kukkia ja kuivattanut ne. Samainen kiinanruusu täyttää nytkin olohuonetta, mutta ei taida täällä saada riittävästi valoa kukkiakseen. Kuivia kukkia on melko paljon, mutta päätin parilla kukalla kokeilla kylmävärjäyksellä tuleeko väriä. Voin nyt jo kertoa, että tulee!

Koiranputki ja rentukka. Erät 3, 4, 5 ja 6

Värjäilyt jatkuu, muu tuotanto on ollut vähäistä. Yksi virkkaustyö on postaamatta vielä, kun unohdin sen kuvata. Siitä postaus tulossa kuunvaihteen tienoilla, kun pääsen kohteen kuvaamaan. Lankaa tuli ostettua tuossa muutama viikko sitten, mutta ihan hyvästä syystä (niin kuin aina). Korian tehtaanmyymälästä lähti mukaan pussillinen 2 laatuista harmaata seiskaveikkaa värjäyksiä varten. Vielä pitäisi venyttää penniä ja tilata villalankaa ainakin valkoisena. Kohta on kaikki valkoiset värjätty.

Mutta asiaan. Värjäysrintamalla on tosiaan keitelty padallinen jos toinenkin. Lepänkäpyjen jälkeen päädyin kokeilemaan kitkemisen ja värjäämisen yhdistämistä.  Kotipihalta löytyi mukavasti kasvussa olevaa koiranputkea. Nätti kukka, mutta niittyalueelle on kylvetty kaikenlaista ja koiranputki (muiden ohessa) on niin peittävä, että pieni harvennus oli tarpeen.

Keräsin siis noin 500 g tuoretta koiranputkea. Laiton putket keittymään ja annoin kiehua tunnin verran. Jossain välissä lisäsinkin vielä putkea, kun kattilaan lisää mahtui. Pikaisen jäähdytyksen jälkeen kattilaan joutui 20 g valkoista (010) nallea, 20 g vaalean harmaata 7 veikkaa, 45 g Riihivillan valoista 100% villaa ja 19 g TukuWoolin 100% valkoista villaa. Puretteeksi lisäsin, keitoksen ollessa 40 asteista, alunaa ja viinikiveä. Hidas lämmitys ja tunti 80 – 90 asteessa. Langat jätin liemeen jäähtymään seuraavaan päivään. Taisin huuhdella langat suoraan liemestä otan jälkeen.

Värjäys ei ollut ihan toivotusti onnistunut. Odotin kirkkaampia keltaisia, ehkä jopa neonkeltaiseen viittaavia värejä. Kuvassa etualalla TukuWool ja taaempana Nalle. Nalleen tuli hieman tummempi, mutta likaisempi sävu kuin 100% villaan. Vähän kuva valehtelee. Oikeat värit ovat selvemmin keltaisia. Harmaa 7 veikka ja Riihivilla joutuivat jatkovärjäykseen.

Olin edellisenä päivänä kerännyt putkien lisäksi rentukkaa noin 360 g. Nämä lisäsin koiranputken jälkiliemen joukkoon kiehumaan. Väriä tuntui irtoavan melko mukavasti liemeen. Rentukasta oletuksena oli syvempi, hieman messinkinen keltainen. Pataan päätyi siis harmaa 7 veikka joka oli jo koiranputkella värjätty. Lisäksi likoon joutui koiranputkivärjättäy Riihivilla. Tähän isompaan vyyhtiin tein muutaman tiukan solmun. AJatuksena tietysti pätkävärjäys.

Lämpötilan tarkkailua…  Taas siis hidas lämmitys. Hieman lisäsin sekä alunaa että viinikiveä. Tunti yli 80 asteessa. Väriä ei vaan näy…. lisäsin vielä vanhan ison (ratapölkystä?) naulan rauta puretteeksi noin 15 minuutin ajaksi. Samalla nosti solmitusta vyyhdistä osan pois kattilasta. Ei juuri väriä vieläkään.

Tässä roikkuvat parin epäonnistuneemman värjäyspäivän tuotokset. ENsimmäinen vyyhti on TukuWoolia valkoisena ja värjäämättömänä. Seuraavana TukuWool – koiranputki, Nalle – koiranputki, 7 veikka – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka, Riihivilla – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka solmuvärjäys hässäkkä.

Luonnossa värit on ihan jees, mut ei sitä mitä odotin… Seuraavaksi värjäyksessä oli lisää putkia. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ensimmäiset värjäyskokeilut. Lepänkävyt. Erät 1 ja 2

Kirpparilöytöinä muutama kattila. noin 5l ja 7,5l värjäystouhujen aloitukseen. Rikkinäinen puuhaarukka, kaasugrillin keittolevy, tuulisuoja foliosta, lämpömittari… Kyllähän näillä jo kokeilee 🙂

Pihalta kerätyt tervalepänkävyt päätyivät siis 3 vuorokauden liotukseen. Käpyvä oli noin 800 g, vähän taisin lisätä (noin 200 g) likoamaan päivää myöhemmin. Liotuksen jälkeen liemi oli jo kauniin tumman punaruskeaa. Kattila liedelle ja keitto käyntiin. Käpyjä keitetty ensin tunti. Välissä kauppareissu ja sitten vielä kahden tunnin keitto. Jäähdytettiin puron avustuksella melko nopeasti.

Keitos siivilöitiin ja noin 30 asteiseen veteen lisättiin langat.

Lankana 50 g 100% suomalaista lampaan villaa, TukuWool, josta kuvia aiemmassa postauksessa. Liemen lämpötilaa nostettiin hiljalleen. Noin 40 asteessa lanka nostettiin ylös ja liemeen lisättiin noin 5 g alunaa ja alle 5 g viinikiveä. Aluna siis toimii tässä puretteena. Koska lankaa en ollut esipurettanut suoritin puretuksen värjäyksen yhteydessä. Alunalle hyvä määrä on yleensä 10% värjättävän langan painosta. Viinikivelle taas 5%. Viinikivi voimista punaisia sävyjä ja sen pitäisi kirkastaa muitakin värejä.

Alunan lisäyksen jälkeen siis langat takaisin ja lämpötilaa nostettiin hiljalleen hieman yli 80 asteeseen. (yhteensä tunnin aikana). Tässä lämpötilassa (80-90) oli sitten tarkoitus pysytellä tunti, mutta kiehahtihan se kerran. Tunnin jälkeen levy pois päältä ja koko roska jätettiin jäähtymään yön yli.

Seuraavana aamuna lanka huuhdottiin 4 kertaa. Toiseen huuhteluliemeen loraus etikkaa (kun unohdin ekasta) ja viimeiseen villanhoitoainetta. Kuivaus vaakatasossa.

Ja siitä tuli väriä! Kaunis sinapinkeltaiseen vivahtava vaalean ruskea. Kuvassa lanka on vielä kostea. Tästä innostuneena seuraava vyyhti samaa lankaa samaan liemeen ja homma uusiksi. Jälkivärjäykseen lisäsin sekä alunaa että viinikiveä aiempaa vähemmän. Oletus on, että sitä hieman oli veteen jäänyt. Lankaa taas 50g. Nyt homma ei kiehahtanut ja etikankin muistin lisätä jo ekaan huuhteluun 🙂

Ja väriä on siinäkin. Tässä kuvassa roikkumassa kumpainenkin vyyhti kuivana. Taaempi tummempi ekasta värjäyksestä ja etummainen ensimmäisestä jälkiväristä. Lopun liemen kaadoin jäljelläolevien (liottamattomien) lepänkäpyjen sekaan lisäten hieman vettä. Siellä saavat liota nyt muutaman viikon. Jos sais vielä tummempaa ruskeata seuraavalla kertaa.

Nytkin jo pata tuolla porisee. Koiranputkivärjäys meni eilen reisille ja nyt jatkojalostetaan rentukalla… katsotaan kuin värjärin käy 😉

Värjäysharrastuksen kehittely jatkuu…

En tiedä onko syy neulomisessa vai missä, mutta vasemman käden yksi jänne tuntuu tulehtuneen. Ei ole mitenkään hirvittävän kipeä, mutta mm. käden venyttäminen ja jotkin asennot sattuu. Tästä johtuen olen nyt yrittänyt olla neulomatta. Ei helppo homma, joten muuta puuhailua on täytynyt keksiä 🙂 .

Kerroinkin tuossa aiemmin värjäyssuunnitelmista. Olen viikon varrella alkanut kartuttamaan värjäysaine varastoja ja lueskellut aiheeseen liittyviä blogeja. Ensimmäisenä raaka-aineena luonnonaineilla värjäykseen keräsin pihasta lepän käpyjä. Valtaosa on tervaleppää, mutta joukossa on hieman harmaaleppääkin. Tästähän siis pitäisi saada aikaiseksi lämpimän ruskeita sävyjä… katsotaan kuin käy.

No toinen ajatus lähti sitten koiranputkesta. Ja jalostui vuohenputkeen, jonka värjäysominaisuuksista mulla ei oo aavistustakaan :). Järkeilin kuitenkin niin, että vuohenputkea aion repiä pihalta pois kuitenkin, joten yhtä hyvin voin testa sitä värjäykseen. Pihan kitkemis hommat alkoivat jo, mutta värjäyksiin tarvittavaa välineistöä ei vielä ole, joten päätin kokeilla kuivattamalla kerätyt vuohenputken lehdet. Toisen satsin kokeilen sitten tuoreesta tavarasta, kunhan hieman kasvavat.

Kolmas raaka-aine jota päätin testata onkin sitten mielenkiintoisempi. Haavankeltajäkälä, josta nimestä väristä huolimatta pitäisi saada punaista tai sinistä väriä. Lopputulos riippuu siitä kuivataanko värjätty lanka auringossa vai pimeässä. Mielenkiintoista. Kunhan saan paketin Riihivillasta (jossa on lisää lankaa värjättäväksi sekä värjäykseen tavittavia aineita), Kertoilen asiasta hieman lisää. Kattiloitakin pitäisi saada jostain haalittua. Yritän kirjoitella värjäyksestä niin, että siitä jää itselle talteen reseptit ja muistiinpanot, mutta samalla niin, että joku muukin voi hyötyä mun kokemuksista. Inspiraation lähteenä on siis toiminut aiemmassa postauksessa esittelemieni kirjojen lisäksi muutamat huippu blogit ja nettivut. Mainitsinkin jo Riihivillan, joka on villaan ja väreihin erikoistunut perheyritys. Leena Riihelä pitää blogia, jossa hän jakaa tietoaan ja kokemuksiaan kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kasvivärjärin puutarhasta.  Värjärin pata on blogi, johon ensimmäisenä päädyin, kun aloin etsimään tietoa luonnonväreillä värjäämisestä. Täältä löytyy perusteelliset kuvaukset monista raaka-aineista niin lajien tunnistuksesta, keräyksestä, varastoinnista, värjäyksestä sekä lopputuloksen esittelystä. Blogi on todella innostava ja tiedon määrä on niin häkellyttävä, että tälläinen aloitteleva värjäri kumartaa kunnioituksesta. Hattis harrastaa blogi ei taida olla kovin aktiivinen tällä hetkellä, mutta arkistoista löytyy loputtomasti postauksia värjäyskokemuksista. Esimerkkinä Lepän kävyillä värjäys. Birgitan käsistä kasvivärjäys sivuilta löytyy myös melkoinen määrä napakka tietoa eri värjäysmateriaaleista.