Ärsyttävää inspiraation siirtämistä

Mulla on meneillään (muutaman muun keskeneräisen ohessa) Aava huivi. Huivia neulon SyyshuiviKALiin joten se olisi saatava valmiiksi kuun loppuun mennessä. Mut kun ei meinaa huvittaa! Uskon, että valmiista tuotteesta tulee mukava ja hieno ja saajalleen sopiva. Mutta kun helmineule…

En oikeestaan ollu koskaan helmineuletta tehny ja aina oon tuntenu sitä kohtaan hienoista epämieltymystä. Tunne on vahvistunut Aavan aikana. Ei vaan oo mun juttu. Kyllä sitä neuloo, mut käsialan pitäis olla super tasainen ja purkaminen on jotenkin kauheen työlästä jos virheen tekee. Ja korjaaminen muutaman kerroksen takaa tiputtamalla vain yhden tai pari silmukkaa on, jos ei mahdotonta, niin ainakin kovin työlästä.

Mutta kyllä mä sen valmiiksi teen. Ja toivottavasti ehdin vielä ajoissakin. Eniten tässä harmittaa kun joutuu lykkäämään noiden muutaman muun keskeneräisen valmistumista. Ja se inspiraation siirtäminen. Ideoita tulee edestä ja takaa. Moni hehkuttaa sitä Westin poikaa ja rojauttelee toinen toistaan mielenkiintosempien huivien sun muiden kuvia eetteriin. Pipoa ja hansikasta ja sukkaa pitäs päästä tekemään. Mut inspiraatiota täytyy nyt yrittää siirtää myöhemmälle.

Sen ainakin tiedän, että ensi kuun huiviKAL-huivi saa luvan olla joku hieman nopeampitekoinen. Tiedä tosin vielä mikä ja langatkin hankkimatta, mutta nyt ei ole aikaa uppoutua ohjeviidakkoon vaan täytyy palata oikeinnurinoikennurinoikeinnurin maailmaan.

Heinäkuun tilastot ja keskeneräisiä elokuulle

Lankatilastot Heinäkuu

Valmiit työt  554 g

Hibiscusta hihansuuhun 67 g
Ylösalaisin 313 g
Verkossa 174 g

Ostettua ja saatua lankaa 900 g

Spectri Novita 400 g
Drops Lace 300 g
Nalle Novita 100 g
Bambu Novita 100 g
Onneksi voin taas todeta, että mähän en oo lankalaihiksella. Mä vaan seuraan langankulutustani ja lankavarastoni kokoa ;). Kuitenkin olen tyytyväinen, että kesälläkin on saanut käytettyä lankoja. Lisäksi itsevärjätyt langat ovat myös päässeet viimein käyttöön.

Aktiivisina keskeneräisinä on tällä hetkellä mekko, paita, sukat ja peitto.

Drops Lace langat ostin ajatuksen atehdä neuletakki tai ohut neule paita. Villahan kutittaa minua niin vietävästi, mutta baby alpakka ja mulberry silkin sekoitus tuntuu niin ihanan pehmoiselta kaulankin ihoa vasten. Sain kuitenkin kirjastosta lainaksi Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjan (Helga Isager) ja ihastuin Snowdrop mekko malliin. Joten ei muuta kuin miettimään miten mallin toteuttaminen Drops Lace langasta ja kolmessa eri värissä onnistuisi. Saa nähdä mitä mekosta tulee. Jouduin jo hieman purkamaan ja uudelleen miettimään tilannetta ja edelleen yläosa on hieman tiukka. En osaa arvioida kuinka paljon pitsiosan pingotus avaa neuletta. Isoin ongelma on hihansuiden päättely löysästi ja samalla siististi. Pitsineulos joustaa todella paljon, enkä onnistunut tekemään joustava aja siistiä päättelyä useista yrityksistä huolimatta. Nyt hihansuun silmukat odottavat puikoilla uutta yritystä.

Kuvassa näkyy myös anoppini minulle tekemä ihana käsityöpussukka, joka kulkee mukavasti käsivarrella. Joskus tuleekin käveltyä pihaa ympäri kukkia ihastellen ja samlla tikutellen neuletta eteenpäin. Toimii mukavasti etenkin näin kevyen neulomuksen kanssa.

Itselleni olen nyt saanut neulottua oikein käyttöönkin vaatteita, joten välillä on vuoro vaatettaa ruokakunnan toista jäsentä. Rakas mieheni ja luottovalokuvaajani saa (toivottavasti) syksyn viileille villapaidan. Lankoina käytössä itsevärjätyt 7 veljestä langat muutaman värjäämättömän kanssa. Mallina Ulla neulelehdessäkin ollut Skeep-O-Hoy, mutta pienin muutoksin tietysti. Väripalettiin on tulossa vielä lisää vihreitä keriä, kunhan saan aikaiseksi keriä vyyhdit.

Voitin alkuvuodesta arvonnassa lankoja joista Fluormaneja odottelinkin innolla. Näin kauan kuitenkin kesti, että pääsivät puikoille kun en oikein osannut päättää mallia. Olin ajetellut tasoittaa neontulitusta jollain toisella värillä, mutta päädyinkin tekemään kirjoneuletta kahdelta fluormania kerältä. Malli vastikää hankitusta kirjasta Säpinää sukkiin (Stephen Van Der Linden), jossa on hienoja geometrisiä kuvioita ja optisia harhoja sukkamalleihin siirrettynä.

Isoimpana projektina on itsevärjättyistä 100% villalangoista tilkkupeitto. Innostuin monen muun tapaan Destany Wymoren viktoriiaanisesta ristikkoruudusta ja kolmas pala on nyt koukulla. Tässä projektissa voi vierähtää tovi jos toinenkin. Virkkaus on siitä hankalampi harrastus, että sitä ei neulomisen tapaan voi tehdä katsomatta käsiään. Tai ainakaan minä en voi. Joten virkkaukselle täytyy varata ihan oma aika ja paikka. Mutta ruutu kerrallaan. Kuvassa näkyy peittoon mahdollisesti tulevaa värimaailmaa.

Niin ja sitten vielä se Instagram. Kyllähän minäkin sinne ajauduin ystaväni houkuttelemana. Joten sieltä minut löytää nimellä _kurjenmarja_.

Yöllistä neulontaa

Ulkona liikaa itikoita mun hipiälle, siippa metsässä ja minä siirtelemässä autoa tarpeen mukaan. Mikäs sen parempi tilaisuus harrastaa kesäyön neulontaa…

Melko harvaa tulossa…tärkeintä kuitenkin, että noin 7 vuotta marinoituneet langat löysivät viimein tarkoituksensa. Nämä langat on jo käyneet kirpparillakin, vaan eivät kelvanneet.  Hyvä niin :).