Kurjenkello (Snowdrop by Helga Isager)

Vihdoin kuvattuna ja postaus valmiina! Helga Isagerin Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirja oli hommattava ilmestymisensä jälkeen selailuun kirjastosta. Sieltä suosikiksi ja ensimmäiseksi puikoille valikoitui Snowdrop mekko. Kaunis mutta simppeli, jotenkin luonnonläheinen, niin kuin kaikki muutkin Isagerin kirjan mallit.

Langaksi valikoitui ohjeesta poiketen Drops Lace. Ohjeen mukaiset langat hylkääntyi jo villan takia. Isagerin omia lankoja olisi tietysti ollut hieno käyttää, mutta olin juuri hankkinut Dropsin Lace lankaa kolmessa värissä ja laskutoimitusten jälkeen totesin sen sopivan juoksevuudeltaan ja muutenkin tähän malliin.

Mekkohan on siis neulottu kaksinkertaisella langalla. Alkuperäisessä ohjeessa lankoina on 100% villaa ja 100% alpakkaa. Drops lace lanka on taas 70% baby alpakkaa ja 30% mulberry silkkiä. Alkuun meinasin upottaa mekkoon kaikkia kolmea sävyä, mutta hopea jäi harkinnan jälkeen pois. Kaarrokkeen pitsiosuus on tehty pelkästä violetista ja muu mekko taas violetilla ja sinisellä.

Mekko olisi ehkä saanut olla vielä löysempi ja vähemmän vartaloa myötäilevä, mutta ehkä sitten kun salitreeni puree kunnolla 🙂 Mutta on se aika nätti nyt kun kuvista katsoo. Ja kuin silkkiä päällä 😉

Kuvausprojektihan venyi alushameen puutteen vuoksi. Mekko oli sen verta harvaa neulosta kaksinkertaisesta langasta huolimatta, että vaatiii alusmekon. Mutta tulipahan nyt semmoinenkin vatekaappiin hommattua. Seuraavista kuvista taas kiitos rakkaalle! Melko vilakkaa oli paljain jaloin ja pelkässä mekossa.

  

Ohje: Snowdrop By Helga Isager. Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjan mekko versio.
Lanka: Drops Lace
Kulutus: 226 g
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm pyöröt

Advertisement

Heinäkuun tilastot ja keskeneräisiä elokuulle

Lankatilastot Heinäkuu

Valmiit työt  554 g

Hibiscusta hihansuuhun 67 g
Ylösalaisin 313 g
Verkossa 174 g

Ostettua ja saatua lankaa 900 g

Spectri Novita 400 g
Drops Lace 300 g
Nalle Novita 100 g
Bambu Novita 100 g
Onneksi voin taas todeta, että mähän en oo lankalaihiksella. Mä vaan seuraan langankulutustani ja lankavarastoni kokoa ;). Kuitenkin olen tyytyväinen, että kesälläkin on saanut käytettyä lankoja. Lisäksi itsevärjätyt langat ovat myös päässeet viimein käyttöön.

Aktiivisina keskeneräisinä on tällä hetkellä mekko, paita, sukat ja peitto.

Drops Lace langat ostin ajatuksen atehdä neuletakki tai ohut neule paita. Villahan kutittaa minua niin vietävästi, mutta baby alpakka ja mulberry silkin sekoitus tuntuu niin ihanan pehmoiselta kaulankin ihoa vasten. Sain kuitenkin kirjastosta lainaksi Neuleiden neljä vuodenaikaa kirjan (Helga Isager) ja ihastuin Snowdrop mekko malliin. Joten ei muuta kuin miettimään miten mallin toteuttaminen Drops Lace langasta ja kolmessa eri värissä onnistuisi. Saa nähdä mitä mekosta tulee. Jouduin jo hieman purkamaan ja uudelleen miettimään tilannetta ja edelleen yläosa on hieman tiukka. En osaa arvioida kuinka paljon pitsiosan pingotus avaa neuletta. Isoin ongelma on hihansuiden päättely löysästi ja samalla siististi. Pitsineulos joustaa todella paljon, enkä onnistunut tekemään joustava aja siistiä päättelyä useista yrityksistä huolimatta. Nyt hihansuun silmukat odottavat puikoilla uutta yritystä.

Kuvassa näkyy myös anoppini minulle tekemä ihana käsityöpussukka, joka kulkee mukavasti käsivarrella. Joskus tuleekin käveltyä pihaa ympäri kukkia ihastellen ja samlla tikutellen neuletta eteenpäin. Toimii mukavasti etenkin näin kevyen neulomuksen kanssa.

Itselleni olen nyt saanut neulottua oikein käyttöönkin vaatteita, joten välillä on vuoro vaatettaa ruokakunnan toista jäsentä. Rakas mieheni ja luottovalokuvaajani saa (toivottavasti) syksyn viileille villapaidan. Lankoina käytössä itsevärjätyt 7 veljestä langat muutaman värjäämättömän kanssa. Mallina Ulla neulelehdessäkin ollut Skeep-O-Hoy, mutta pienin muutoksin tietysti. Väripalettiin on tulossa vielä lisää vihreitä keriä, kunhan saan aikaiseksi keriä vyyhdit.

Voitin alkuvuodesta arvonnassa lankoja joista Fluormaneja odottelinkin innolla. Näin kauan kuitenkin kesti, että pääsivät puikoille kun en oikein osannut päättää mallia. Olin ajetellut tasoittaa neontulitusta jollain toisella värillä, mutta päädyinkin tekemään kirjoneuletta kahdelta fluormania kerältä. Malli vastikää hankitusta kirjasta Säpinää sukkiin (Stephen Van Der Linden), jossa on hienoja geometrisiä kuvioita ja optisia harhoja sukkamalleihin siirrettynä.

Isoimpana projektina on itsevärjättyistä 100% villalangoista tilkkupeitto. Innostuin monen muun tapaan Destany Wymoren viktoriiaanisesta ristikkoruudusta ja kolmas pala on nyt koukulla. Tässä projektissa voi vierähtää tovi jos toinenkin. Virkkaus on siitä hankalampi harrastus, että sitä ei neulomisen tapaan voi tehdä katsomatta käsiään. Tai ainakaan minä en voi. Joten virkkaukselle täytyy varata ihan oma aika ja paikka. Mutta ruutu kerrallaan. Kuvassa näkyy peittoon mahdollisesti tulevaa värimaailmaa.

Niin ja sitten vielä se Instagram. Kyllähän minäkin sinne ajauduin ystaväni houkuttelemana. Joten sieltä minut löytää nimellä _kurjenmarja_.