Reavers ja lankatilastot

Ostin ohjeen näihin jo Naamakirjan Voihan Villasukkaryhmän Reavers pöhinän aikaan. Ajatuksena ystävälle tekaista, mutta sopivan värisiä lankoja ei seiskaveikka varastoista löytynyt. Eli jouduin siis lankaostoksille, joka näkyy postauksen lopussa olevissa tilastoissa.

Tein siis tossut koossa 39. Pohjalliset virkkasin suositusta pienemmällä koukulla. Halusin niistä napakat. Tämän takia täytyikin sitten tehdä muutama lisäkierros, muuten olisivat jääneet auttamatta pieniksi. Lisäkierrosten kanssakin jouduin pohjat kastelemaan ja hieman venyttelemään. Toivottavasti sopivat saajalleen.

Nauhoihin yritin keksiä jonkin muun tavan, mutta kyllä tämä neuluen toteutettu nauha malli oli kaikista joutuisin tehdä.

Ohje: Reaverse/Converse tossut. Eli Slipper socks by Rea Järvenpää. Modattu pohja.
Lanka: Seiskaveikkaa
Kulutus: 168 g
Puikot ja koukut. 3 pyöröt ja 3 koukku

Lankatilastot

Valmiit työt 518 g

Nurmilintu ”Alias Alvari” huivi 140 g
Miehen sukat kärjestä 118 g
Pannunalunen 38 g
Revontuli huivi 54 g
Reaverse 168 g

Ostettua ja saatua lankaa 1050 g

Novita 7 veljestä 600 g
Novellikoukun lahjoituslangat Wool 100 g
Arpajaisvoitto langat
Regian Fluormania 200 g ja
Strømpegarn sock wool 150 g

Eli ei kovin hyvältä näytä noin varastojen pienentämis mielessä. Edelleen tosin yksi isotöisempi kesken ja nuo lahjoitulangat, tai siis niistä tehdyt sukat laskematta mukaan. Lisäksi tuo Revontuli, jonka postaan pian, oli melko isotöinen kulutukseen nähden. Mutta selittelyt sikseen ja puikot heilumaan 🙂

Advertisement

Novellikoukkua, tiimalasia ja pannulle alustaa

Olin tiistaina ekaa kertaa Klaukkalan kirjaston Novellikoukussa. Parin tunnin ajan paikalla luetaan ääneen novelleja ja kuulijat saa tikutella Nordean tarjoamilla langoilla sukkia, myssyjä sun muita Hyvinkään sairaalaan vauvoille ja muille pienille potilaille annettaviksi.

Sattui melko sopivasti, että aihepiirinä oli Fantasia ja Scifi. Itsehän olen ollut fantasiakirjallisuuden suurkuluttaja. Ja ensimmäinen novelli sattui olemaan yhden lempikirjailijani tuotoksia.

Matkassa minulla oli valmistuva alpakka huivi. AJattelin, että olisin sitä neulonut ja seuraavalla kertaa aloittanut sitten pikkusukkien teon. Woolin herkullinen helmen harmaa kuitenkin houkutteli korissa sen verran, että oli aloitettava sukat. Novelleja kuunnellessa sain melkein yhden sukan valmiiksi. Langat sai ottaa matkaan, kunhan palauttaa valmiita neuloksia myöhemmin. Otin siis kerän harmaata ja kerän sinistä lankaa ja jatkoin sukkailua kotona. Nyt meneillään olevassa sinisessä sukassa on tehtynä elämäni ensimmäinen tiimalasikantapää. Tykkäsin tehdä. Täytyy kokeilla hiukan isompiin sukkiin, jotta osaa sanoa onko se myös jalassa mukava.

Ja sitten vielä jotain valmistakin. Jo aikaa sitten aloitettu pannunalunen väkisin virkattu loppuun. Meinasin jo tällä osallistua Käsityöblogit face-ryhmän jämähaasteeseen, mutta ehkä keksin jotain kivempaa.

Ohje: Kukkapannunalunen Kotihiiri blogista
Lanka: vanhoja 7 veikkoja
Kulutus: 38 g
Koukku: 3mm

Ai niin. Olen voittanutkin jotain 😉 Siitä lisää myöhemmin.

Yöpuu

Niinhän siinä taas kävi, ettei mikään valmis löytämäni lapasmalli sopinut juuri sen hetkiseen mielentilaan. Joten valkkasin pohjaksi Lankamaailman sivuilta löytyvän kirjoneulelapasmallin Maija langalle (tässä pdf linkki) ja aloin suunnittelemaan. Kuvion suunnittelin alustavasti ruutupaperille ja muokkasin sitä edetessäni. Toki ilman mutkia ei taaskaan selvitty. Ajattelin löysän käsialani riittävän siihen, ettei puikkkokokoa tarvi vaihtaa kirjoneuleeseen siirryttäessä. Tiukkahan siitä tuli ja purkuun. Lopulta valmiit lapaset on ehkä ihan vähän pienet itselle, vaikka kastelun ja silmukoiden tasoittelun jälkeen jo sopivammat. Ensikerralla siis lisää silmukoita kirjoneuleeseen!

Yöpuu. Yöpuuksi siis nimesin kirjoneulemallin. Olen yöpuusta muutaman runon joskus kirjoittanut ja sieltä nimi. Sydän halusi välttämättä päästä mukaan lapaseen 🙂

Punaisen Maijan kirjavuus hieman häivuttää kirjoneulekuvion terävyyttä luonnossa. Kuvissa puu tulee kuitenkin kivasti esille. Lenkillä tänään lapaset kuvailin ja yllätyin miten lämpöisiltä ne tuntui. Toki viima pääsee läpi eikä pakkastakaan ole juuri ollenkaan. Silti tuntuivat lämpöisemmiltä kuin normaalisti käytössä olevat nahka- tai toppahanskat. En siis ole koskaan ollut lapasten käyttäjä, mutta ehkä sekin nyt muuttuu.

Ohje: Oma malli kirjoneuleessa, ohjeen pohja lankamaailman.
Lanka: Gjestal Maija (värit 277 ja 256)
Kulutus: 55 g
Puikot: Joustimeen 3mm 80sm, muuten 3,5mm 80cm.

SItten vielä löytyi tämmöiset 🙂 Eivät siis ole omaa tekoa, vaan olen joskus myyjäisistä tälläiset ostanut ja nyt löytyivät vahingossa varaston laatikoiden tutkimisen yhteydessä. Näitähän voisi itse väsäillä lisää lähipiirin lapsille.

Valoa taloon

Virkkaus innostukseni jatkui tähtien muodossa ja kasvoi valotalon muotoon. Idea valotaloon tuli Vilkasta Virkkausta facebook ryhmästä nähdystä Ristiin rastiin blogistakin löytyvästä valotalosta. Pintakuviontia mietittyäni Virkausmallien käsikirjan avulla lähti koukku töihin. Tavoite oli saada talo jouluksi valmiiksi ja anopille viemisiksi. Meni hieman tiukalle, mutta valmistui ennen juoluturneen alkua.

Kun palat oli virkattu oli neulojen vuoro.

Ja kun kaksi insinööriluontoista paloja laittaa neuloen on hommassa mukana viivotin.

Kun palat oli neulottu, seurasi erikeepperi-vesi seoksella sively. Tököttiä laitettiin melko runsaalla kädellä, että talo pysyy kasassa ilman lisätukea.

Kuvissa katon ja seinän pintakuviointia tarkemmin. Katosta halusin melko tiiviin ja seinistä taas pitsisemmät.

Ja tässä talo valoineen valmiina. Seinät on harsittu yhteen samalla langalla kuin virkkauskin on tehty. Katto on myös harsittu harjalta, mutta se on nostettavissa pois valojen asettamiseksi.

Ohje: Ristiin rastiin blogin inpiroimana omasta päästä.
Lanka: Novitan Kartano
Koukku: Nyt taas muista, oisko ollu 2,5?

Pientä lämmikettä

Siis virkkauksia viime vuodelta. Kuten jo ekassa postauksessa mainitsin, virkkaamis taustani on lyhyt. Koulussa, sitten teininä äitin kanssa jotain käsäpipoja virkattiin. En koskaan ollut siinä hyvä, niin kuin en muutenkaan käsitöissä. Vasenkätiselle ei oikein koulussa osattu opettaa ja kun ei omaakaan kiinnostusta löytynyt en varmaan edes yrittänyt osata. Vaikka neulomisen aloitinkin jo useampia vuosia sitten, niin virkkaus ei jotenkin innostanut.

Syksyllä alkois sitten lähestyä aika, että jotain oli keksittävä ystäväni tulevalle pienokaiselle ensiviemisiksi. Eli ei muuta kun isoäidinneliöitä koukuttamaan…

Ohje: Isoaidinneliöt ja omaa sovellusta
Lanka: Novita Helen, 100% akryyli
Koukku: ? 4… kai

On kuulemma ollut käytössä ja hyvä niin 🙂 Langanlopuista tuli sitten vielä pupu, jonka täytteenä on peitosta päätellyt pätkät.

Ohje: easy crochet bunny
Lanka: Novita Helen
Koukku: ?

Samaiselle miehen alulle virkkasin vielä tossut, heti kun selvisi kumpi sieltä tuli :).

Ohje: Virkatut tennarit Harakan aarteet blogista, hieman soveltaen.
Lanka: 7 veikkaa valkoista ja ruskeaa, musta Novitan woolia.
Koukku: kai jotain 3 luokkaa.

Näitä tehdessä huomasin, että osaan virkata edelleen myös vasemmalla kädellä. Eli ei ollut tarvetta kääntää työtä, sen kun vaan vaihtoi kättä ;).

Siinä siis ensimmäisiä virkkauksia sitten teinivuosien.

Jo on aikoihin eletty

Aamulla, kun menin ihastelemaan jäätyvää puron niskaa, hämmästyin vallan hirmuisesti.

Viimeisen sulan reunalta kömpi kohti kumma eläin. Muodoltaan paljon trooppisempaan elämään sopiva ja väreiltäänkin ennemmin kesäiseen lammen reunan kasvillisuuteen piiloutuva kuin lumiseen kylmään pakkasmaisemaan.

Sieltä se silti kiipesi ja päättäväisesti kohti kuistia kertoen, että sissään olisi päästävä. Jäässä jo koko lampi. Ja purokin pian kai kokonaan jäätyy. Joten tottakai tarjosin Kilpparille talvisijan. Lähtee kai keväällä taas etsimään kaltaistaan.

Malli: Netistä löytyvien kuvien perusteella ja omaa soveltaen.
Lanka: 7 veljestä, kerän loppuja
Koukku: 3