Retken toinen päivä aukesi sumuisena. Jo yöllä pistäessäni nokkani ulos teltasta kaikkialla leijui sankka sumu. Yö oli ollut viileä, mutta hyvin me tarettiin. Nenänpää välillä paleli, mutta hautautumalla kokonaan makuupussiin siitäkin selvittiin. Minä tosin olin jo lähtiessä hieman flunssainen ja yöllä taisi jossain kohtaa kuume hieman nousta. Aamulla teekupillisen jälkeen oli kuitenkin taas hyvä olo ja reipas mieli.
Edettiin rauhallisesti luontoa ja omaa vointia kuunnellen. Repovedellä on muuten mukavaa kun kaivoja löytyy melko useasta paikasta. Netistä ja paikanpäältä saa lisäksi tiedot kaivovesien laadusta. Toki järvetkin täällä ovat niin kirkasvetisiä, että ruuanlaittoon soveltuvat ja keitettynä tietysti juotavaksikin. Suunnattiin kuitenkin aamulla ensin Kuutinkanavaa kohti täyttämään juomapulloja.
Aamun usva loi pitkin matkaa satumaisia tunnelmia niin rannoille…
kuin poluille. Vaikka iso osa muuttavista linnuista on jo poistunut tai vähintään matkalla nähtiin ihan mukavasti siivekkäitä reissussa. Käpytikkoja alueella tapaa runsaastikin ja palokärkikin viihdytti huudoillaan. Aamulla teltassa oli hauska huomata kuinka lintujen konsertointi alkoi täsmälleen samaan aikaan kun yön kosteus alkoi putoamaan pisaroina puista teltan kankaaseen.
Edelliseltä päivätä jääneet makkarat paisteltiin aamupalaksi yhdellä alueen nuotiopaikoista. Siina sumun hälvenemistä katsellassa ja tulia pidellessä meni neljä porukkaa ohi, osa retkeillen osa selvästi treenilenkillä. Ihmisiä tällä alueella oli kaiken kaikkiaan melko paljon, mutta kuitenkin niin, että paljoutta ei huomannut kuin taukopaikoilla tai parkkipaikalla. Poluilla kulkiessa kohtaamiset oli ennemminkin satunnaisia. Toki suosituimmilla näköalapaikoilla ihmisiä oli muutamia samaan aikaan.
Sumun hälvettyä jatkoimme matkaa. Pidempiäkin reittäjä olisi voinut valita, mutta sen verran rinkan paino ja flunssa tuntuivat, että melkein lyhintä reittiä päätimme mennä kohti autoa.
Aurinkoinen aamupäivä huokutti kuvailuun. Minulle uutena reittinä tuli Ketunkierroksen toinen pää. Tyytyväisenä totesin maisemat yhtä hienoiksi kuin muuallakin reittien varrella. Erityisesti polun osa joka kulki aivan jyrkänteen alla järven rannassa oli hieno.
Toinen erityisen hieno paikka oli Määkijänniemi. Laskeskelimme ystävän kanssa, että alue olisi palanut noin 6-8 vuotta sitten. Hieno kohde seurata palon jälkeistä uutta alkua. Tähän syntyy sitä oikeaa luonnontilaista metsää.
Retken lopussa oli vielä yksi uusi elämys, Ketunlossi. Lihasvoimalla toimiva lossi kuljetti meidät mukavasti järven yli. Reissu oli oikein mukava ja ilmatkin alun harmaudesta huolimatta suosi. Uskoa siihen, että pitempikin reissu onnistuu löytyi ja varusteet tuli testattua. Tästä kohti uusia seikkailuja!
Blogi on ollut tähän asti hyvin käsityö painotteinen. Välillä kuitenkin tahti käsityörintamalla hiipuu ja muut harrastukset ottavat tilaa. Rakkaina harrastuksina on kaikenlainen luontoon liittyvä tekeminen ja valokuvaus. Toivottavasti lukijoille ei ole pettymys jos näihin aiheisiin liittyviä postauksia tulee käsityöaiheisten sekaan.
Kurjenmarja 