Lupiini ja vaahterankukka. Erät 10, 11, 12 ja 13

Menee taas värjäyksen puolelle. Eihän tässä ehdi mitään neulottua valmiiksi saada, kun säätää koko ajan kattiloiden ja värjäykseen kokoiltavien matskujen kanssa. 😀

Seuraavana esittelyvuorossa on lupiini ja vaahterankukkavärjäilyt. Kukkavaiheessa lupiinista pitäisi kai saada irti myös vihreää, mutta näin keväällä tuli siitäkin keltaista. Vaahterankukkavätjäykselle inspis tuli naamakirjan Värikästä värjäystä ryhmästä, jossa yksi innovatiivinen värjäilijä oli osannut vaahteran kukkaa kokeilla.

On muuten ollut kiva huomata kuinka paljon tuolla (ja täällä) sosiaalisessa mediassa on värjäyksestäkin kiinnostunutta porukkaa. Inspiroituminen on helppoa kun vaan avaa koneen ja selailee kuvia.

Lupiinit pilkottiin, liotettiin ja keitettiin. Lupiinia oli noin täyteen sullottu muovikassillinen (pilkkomattomana). Lankaa keitokseen meni 36g valkoista 100% Riihivillan Velhoa ja 32g Novitan Nallea (010). Lämmön nosto, 50 asteessa sekaan aluna (9g). Tunnin verran taas + 80 asteessa.

Keittäminen kaasugrillin keittolevyllä on melko helppoa. Kun liekin säätää pienelle ja muistaa aika ajoin käydä keitosta sekoittamassa, ei keitos kuumene liian nopeasti. Kiehumisiltakin on yleensä vältytty. Kaasuakaan ei kai hirveästi kulu, kun liekki on lähes koko ajan pienellä. Ongelmana on ennemmin se, että pienellä ollessaan liekki sammuu helposti pienelläkin tuulella. Foloista viritellyt tuulisuojat auttavat vähän, mutta silloin lämmön pitäminen alle kiehumispisteen vaikeutuu.

Tämän lupiinivärjäyksen lasken onnistuneeksi. Kuvassa seuraavaan liemeen menossa olevat langat ja takana lupiinilla värjätty nalle ja 100% villa. Nalleen tarttunut väri on tummempi, vihertävämpi ja hieman ”likaisempi”. Villassa väri on heleämpi, mutta selvästi vaaleampi.

Sitten keräiltiin vaahterankukkia. Melko viime hetkillä, sillä parin päivän päästä alkoivat kukat jo tippumaan. Siitepölyä siis näissä oli melko vähän jäljellä. Otin kukkia pihan puista, enkä siis raaskinut kauheasti riipiä. Lisäsin noin kolme kourallista kukkia edellisen päivän lupiinikeitoksen jälkiliemeen ja annoin liota. Keitto ja värjäys kuten yllä. Puretteina aluna ja viinikivi ja lankoina Nalle 22g ja 7 veikka 30g.

Ja taas kaunista keltaista! Niin ja kellertävän vihertävän harmaata harmaalle langalle. Kukkien vähänen määrä tai siitepölyn vähyys aiheutti sen, ettei keltainen ollut häkellyttävän keltainen, kuten joillain samaa yrittäneillä. Mutta oikein kaunis heleä, ilman puhtaan lupiinivärjäyksen pientä tunkkaisuutta.

Tässä vielä koko kopla. Vasemmalta 100% villa lupiinilla, nalle (010) lupiinilla, nalle (010) lupiinin ensimmäinen jälkiväri boost vaahterankukka, 7 veikka (harmaa) lupiinin ensimmäinen jälkiväri boost vaahterankukka.

Heitin vielä värjäyksen päätteeksi vaahterankukinnot takaisin likoamaan liemen loppuihin. Seuraavana päivänä heitin aiemmin koiranputkella värjätyn (erä 3) 100% villan purkkiin kukkien ja liemen kera kylmävärjäykseen. Ovat vielä purkissaan, mutta toivon tuloksen olevan hieman raikkaampi kuin purkkiin mentäessä.

Tässä vielä yhteiskuvaa osasta värjäyksiä. Edessä aiemmin postattuja ja takana vielä postaustaan odottavia.

Ja tässä arvoitus. Mitä tästä tulee?

Advertisement

Putket + punasipuli ja lupiini Boost. Erät 7, 8 ja 9.

Koiranputken aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta lähdin rohkeasti kokeilemaan uudestaan putkilla. Tällä kertaa kitkin pihasta koiran-, vuohen- ja karhunputkea. SIlputtuna tuoretta tavaraa oli täysi kattilallinen tiivistettynä. Vettä joukkoon ja annoin liota seuraavaan päivään ja sekoittelin välillä.

Seuraavana päivänä keitto vaiheessa lisäsin joukkoon punasipulinkuoria noin kaksi kourallista (kevyesti murskattua).

Keitoksen pikajäähdytys hoituu mukavasti pihan lammesta lähtevässä purossa. Vesi on läpi kesän kylmää ja etenkin näin keväisin (8-9 astetta)

Siivilöidyssä liemessä oli ihan mukavasti väriä. Joukkoon päätyi 75 gramman vyyhti  valkoista 100% villaa. Puretuksena tällä kertaa pelkkä aluna.

Putki-punasipuli sekoituksen jälkivärin boostasin seuraavanapäivänä lupiineilla. Keitettäessä lupiineista lähti makean kirpeä, hieman raparperikeittomainen tuoksu. Liemestä tuli sakeaa ja odotukset nousi 🙂

Tällä kertaa uimaan päätyi 24 g harmaata 7 veikkaa ja 18 g valkoista 100% villaa. Lämmitys ja liemen pito yli 80 asteessa, kuten edellisenkin kohdalla. Loppuvaiheessa lisäsin liemeen kuparinastoja, mutta ei tainnut niistä juuri mitään irrota. Valkoisen villalangan nostin osin pois liemestä loppuajaksi. Yritys liukuvärjäykseen.

Mukavaa puuhastelua on tuo värjäys, mutta vahtiminen ottaa välillä koville. Pitäisi perustaa joku mukava löhötuoli tai muu paikka keittoastian viereen. Voisi siinä sitten lueskella tai neuloskella ja samalla pitää lämpötiloja silmällä.

Seuraava päänvaivaa aiheuttava ongelma on värien toistaminen valokuvin. Ei tartu kennolle sitruunankeltainen vaikka mitä tekisi.  Kuvassa vasemmalla putki + punasipuli. Seuraavana putki + punasipuli boost lupiini, jossa tummempi osuus lionnut hieman kauemmin. Tässä langassa on oikeasti se sitruunankeltainen sävy. Oikealla harmaa seiskaveikka lupiinilla boostatusta liemestä. Oikea väri on kaunis kellertävän vihreä.

Ei toistu ei…. hmp.

Jotta ois helppo muistella mitä väriä mistäkin värjäyksestä on tullut aloitin tällaisen muistiinmerkitsemis systeemin. Idean sain Värjärin Pata blogin tässä postauksessa olleesta ihanasta väriympyrästä! Paljon mielenkiintoista luettavaa kyseisessä blogissa muutenkin. Kuten lapuista näkyy, on lisääkin lankaa värjätty. Ei vaan ole vielä ehtinyt kuivamaan, joten viimeisin lappu tyhjänä.  (Ja ei, tässäkään ei toistu värit oikein)

Lopuksi vielä teaseri tulevasta. Eilen pienen pienet vyyhdit valkoista nallea ja harmaata 7 veikkaa päätyivät lasipurkkiin kera kauniiden kuivien kukkasten. Toinen puolisko on aikoinaan kerännyt talteen kiinanruusun kukkia ja kuivattanut ne. Samainen kiinanruusu täyttää nytkin olohuonetta, mutta ei taida täällä saada riittävästi valoa kukkiakseen. Kuivia kukkia on melko paljon, mutta päätin parilla kukalla kokeilla kylmävärjäyksellä tuleeko väriä. Voin nyt jo kertoa, että tulee!

Koiranputki ja rentukka. Erät 3, 4, 5 ja 6

Värjäilyt jatkuu, muu tuotanto on ollut vähäistä. Yksi virkkaustyö on postaamatta vielä, kun unohdin sen kuvata. Siitä postaus tulossa kuunvaihteen tienoilla, kun pääsen kohteen kuvaamaan. Lankaa tuli ostettua tuossa muutama viikko sitten, mutta ihan hyvästä syystä (niin kuin aina). Korian tehtaanmyymälästä lähti mukaan pussillinen 2 laatuista harmaata seiskaveikkaa värjäyksiä varten. Vielä pitäisi venyttää penniä ja tilata villalankaa ainakin valkoisena. Kohta on kaikki valkoiset värjätty.

Mutta asiaan. Värjäysrintamalla on tosiaan keitelty padallinen jos toinenkin. Lepänkäpyjen jälkeen päädyin kokeilemaan kitkemisen ja värjäämisen yhdistämistä.  Kotipihalta löytyi mukavasti kasvussa olevaa koiranputkea. Nätti kukka, mutta niittyalueelle on kylvetty kaikenlaista ja koiranputki (muiden ohessa) on niin peittävä, että pieni harvennus oli tarpeen.

Keräsin siis noin 500 g tuoretta koiranputkea. Laiton putket keittymään ja annoin kiehua tunnin verran. Jossain välissä lisäsinkin vielä putkea, kun kattilaan lisää mahtui. Pikaisen jäähdytyksen jälkeen kattilaan joutui 20 g valkoista (010) nallea, 20 g vaalean harmaata 7 veikkaa, 45 g Riihivillan valoista 100% villaa ja 19 g TukuWoolin 100% valkoista villaa. Puretteeksi lisäsin, keitoksen ollessa 40 asteista, alunaa ja viinikiveä. Hidas lämmitys ja tunti 80 – 90 asteessa. Langat jätin liemeen jäähtymään seuraavaan päivään. Taisin huuhdella langat suoraan liemestä otan jälkeen.

Värjäys ei ollut ihan toivotusti onnistunut. Odotin kirkkaampia keltaisia, ehkä jopa neonkeltaiseen viittaavia värejä. Kuvassa etualalla TukuWool ja taaempana Nalle. Nalleen tuli hieman tummempi, mutta likaisempi sävu kuin 100% villaan. Vähän kuva valehtelee. Oikeat värit ovat selvemmin keltaisia. Harmaa 7 veikka ja Riihivilla joutuivat jatkovärjäykseen.

Olin edellisenä päivänä kerännyt putkien lisäksi rentukkaa noin 360 g. Nämä lisäsin koiranputken jälkiliemen joukkoon kiehumaan. Väriä tuntui irtoavan melko mukavasti liemeen. Rentukasta oletuksena oli syvempi, hieman messinkinen keltainen. Pataan päätyi siis harmaa 7 veikka joka oli jo koiranputkella värjätty. Lisäksi likoon joutui koiranputkivärjättäy Riihivilla. Tähän isompaan vyyhtiin tein muutaman tiukan solmun. AJatuksena tietysti pätkävärjäys.

Lämpötilan tarkkailua…  Taas siis hidas lämmitys. Hieman lisäsin sekä alunaa että viinikiveä. Tunti yli 80 asteessa. Väriä ei vaan näy…. lisäsin vielä vanhan ison (ratapölkystä?) naulan rauta puretteeksi noin 15 minuutin ajaksi. Samalla nosti solmitusta vyyhdistä osan pois kattilasta. Ei juuri väriä vieläkään.

Tässä roikkuvat parin epäonnistuneemman värjäyspäivän tuotokset. ENsimmäinen vyyhti on TukuWoolia valkoisena ja värjäämättömänä. Seuraavana TukuWool – koiranputki, Nalle – koiranputki, 7 veikka – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka, Riihivilla – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka solmuvärjäys hässäkkä.

Luonnossa värit on ihan jees, mut ei sitä mitä odotin… Seuraavaksi värjäyksessä oli lisää putkia. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ensimmäiset värjäyskokeilut. Lepänkävyt. Erät 1 ja 2

Kirpparilöytöinä muutama kattila. noin 5l ja 7,5l värjäystouhujen aloitukseen. Rikkinäinen puuhaarukka, kaasugrillin keittolevy, tuulisuoja foliosta, lämpömittari… Kyllähän näillä jo kokeilee 🙂

Pihalta kerätyt tervalepänkävyt päätyivät siis 3 vuorokauden liotukseen. Käpyvä oli noin 800 g, vähän taisin lisätä (noin 200 g) likoamaan päivää myöhemmin. Liotuksen jälkeen liemi oli jo kauniin tumman punaruskeaa. Kattila liedelle ja keitto käyntiin. Käpyjä keitetty ensin tunti. Välissä kauppareissu ja sitten vielä kahden tunnin keitto. Jäähdytettiin puron avustuksella melko nopeasti.

Keitos siivilöitiin ja noin 30 asteiseen veteen lisättiin langat.

Lankana 50 g 100% suomalaista lampaan villaa, TukuWool, josta kuvia aiemmassa postauksessa. Liemen lämpötilaa nostettiin hiljalleen. Noin 40 asteessa lanka nostettiin ylös ja liemeen lisättiin noin 5 g alunaa ja alle 5 g viinikiveä. Aluna siis toimii tässä puretteena. Koska lankaa en ollut esipurettanut suoritin puretuksen värjäyksen yhteydessä. Alunalle hyvä määrä on yleensä 10% värjättävän langan painosta. Viinikivelle taas 5%. Viinikivi voimista punaisia sävyjä ja sen pitäisi kirkastaa muitakin värejä.

Alunan lisäyksen jälkeen siis langat takaisin ja lämpötilaa nostettiin hiljalleen hieman yli 80 asteeseen. (yhteensä tunnin aikana). Tässä lämpötilassa (80-90) oli sitten tarkoitus pysytellä tunti, mutta kiehahtihan se kerran. Tunnin jälkeen levy pois päältä ja koko roska jätettiin jäähtymään yön yli.

Seuraavana aamuna lanka huuhdottiin 4 kertaa. Toiseen huuhteluliemeen loraus etikkaa (kun unohdin ekasta) ja viimeiseen villanhoitoainetta. Kuivaus vaakatasossa.

Ja siitä tuli väriä! Kaunis sinapinkeltaiseen vivahtava vaalean ruskea. Kuvassa lanka on vielä kostea. Tästä innostuneena seuraava vyyhti samaa lankaa samaan liemeen ja homma uusiksi. Jälkivärjäykseen lisäsin sekä alunaa että viinikiveä aiempaa vähemmän. Oletus on, että sitä hieman oli veteen jäänyt. Lankaa taas 50g. Nyt homma ei kiehahtanut ja etikankin muistin lisätä jo ekaan huuhteluun 🙂

Ja väriä on siinäkin. Tässä kuvassa roikkumassa kumpainenkin vyyhti kuivana. Taaempi tummempi ekasta värjäyksestä ja etummainen ensimmäisestä jälkiväristä. Lopun liemen kaadoin jäljelläolevien (liottamattomien) lepänkäpyjen sekaan lisäten hieman vettä. Siellä saavat liota nyt muutaman viikon. Jos sais vielä tummempaa ruskeata seuraavalla kertaa.

Nytkin jo pata tuolla porisee. Koiranputkivärjäys meni eilen reisille ja nyt jatkojalostetaan rentukalla… katsotaan kuin värjärin käy 😉

Metsäpoluilta blogipolulle

Täälläkin on nyt herätty todellisuuteen, jossa blogilistan toiminta lakkaa. Itse totoin jo niin käyttämään bloglovin sivustoa, etten kauheasti jää blogilistaa kaipaamaan. Toki ilmoille on tullut suomalainen vastine bloglovin sivustolle ja korvaamaan pois jäävää blogilista sivustoa. Eli blogipolku, ja sieltä löytää minunkin blogin.

Vaikuttaa mukavlta ja toimivalta sivustolta. Kauhean laajasti en ole vielä tutustunut. Mutta eiköhän blogipolku tule bloglovin sivuston rinnalle käyttöön.

Laitetaan sitten vähän kuvia metsäpoluilta.

 

Värjäysintoilua ja Huhtikuun lankatilastot

Siellä uivat, lepänkävyt. Yhden vuorokauden liotuksen jälkeen on liemessä jo vahva punarusehtava sävy. SIellä saavat kellua vielä päivän jos toisenkin.

Riihivillasta tuli viikolla odotettu paketti. Tänään jo testailtiin kaasulieden ominaisuuksia veden hitaassa lämmityksessä 5 litran kattilalla. Jos sitä viikon loppuna ehtisi purettamaan muuataman sata grammaa lankaa.

Puretusaineiden lisäksi Riihivillasta tuli sitä värjättävää lankaa. Tai no saa nähdä viitsiikö ruskeita villoja värjätä, kun ovat niin kauniin sävyisiä jo luonnostaan.  Langoissa on jäljellä vahva lampaan tuoksu. Ja kun paketin aukaisi oli langat lämpöisiä, kuin vasta kerittyjä.

Lankatilastot Huhtikuu

Valmiit työt 669 g

Lohtupaita  550 g
Kaarisilta 119 g

Ostettua ja saatua lankaa 1170 g

TukuWool 150 g
Riihivillan Velho 420 g
Novita Bambu 600 g

Eli plussaa tuli huhtikuulle 401 g. Annan kyllä itselleni ”anteeksi” hairahduksen . Kipeytynyt käsi hillitsi keskeneräisten valmiiksi saattamista. Kuitenkin sain valmiiksi kertaallen puolestavälistä puretun neulepaidan. Ja Kaarisilta huivi oli lohtupaidan ohella toimivaa terapiaa Rodin kuoleman jälkeiseen aikaan, kun koko ajan oli hyvä olla jotain ajateltavaa ja tekemistä, ettei suru ottanut valtaa. Lankahankinnoista taas: Kaarisiltahuivin neulominen oli niin miellyttävää, että halisin samasta langasta vielä tehdä jotain muuta. Lankaa jäi edellisistä ostoksista reilu 150 grammaa. SItten näin tämän, ja päädyin tänne. Eli nyt toivon, että hamstraamani bambu langat riittäisivät oman ihanan Linian valmiiksi saattamiseen… Kunhan tuo käsi paranisi. 

No nuo villat sitten. Värjäykseen tietysti!

Vielä fiilistelyä päivän metsäretkeltä. Kuinka kauniit onkaan nuo kangasvuokon violetin ja oranssiin vivahtavan ruskean sävyt herkkää valkoista vasten.