Lentävän Lapasen SyyshuiviKALin jälkeen innostui sama poppoo Kalistelemaan uudestaan. Tällä kertaa neulepaidan tai takin merkeissä. Homma aloitettiin tammikuun puolivälissä ja ideana oli saada valmiiksi neulepaita tai takki ystävänpäivään mennessä.
Noh eihän se ihan ystävänpäiväksi valmistunut. Mutta siitä lisää myöhemmin. Langaksi valikoitui Adriafilin Sierra Andina, joka on 100% alpakkaa. Vihreä sävy oli oikein mieluinen, mutta sitä löytyi vain kuusi kerää. Otin alkuun kaveriksi karpalonpunaista ja Ravelryyn nimesinkin takin jotenkin rahkasammaliin karpaloihin liittyen. Tulin kuitenkin katumapäälle punaisen kanssa ja seuraavalla Lapasen visiitillä ostinkin seuraksi harmaata. Eli selvästi mänty kalliolla… Värien puolesta se olisi olutkin ihan oiva nimi. Vihreän langan sävy oli kuitenkin ovelan rikkonainen. Vihreän seassa on nimittäin ihan sinisiä ja punaisiakin kuituja. Joten Kataja sen oleman pitää, punaisine kuorineen ja sinisine marjoineen. Katajainen kansa.
Katajan sitkeyttä se vaatikin, saada valmiiksi. Elämä muuttui juuri äskettäin entistä hektisemmäksi, ja neulomisaika on jäänyt hieman vähiin. Samoin on vähiin jäänyt bloggaus aika. Intoa olisi kyllä, mutta kaikkea ei kerkeä. Olen siis vuoden kotona oleskelun jälkeen ollut nyt reilun kolme viikkoa töissä. Työ on fyysisesti melko raskasta ja uuden opettelua on ollut sen verran, että mikään ajattelua vaativa neulominen tai suunnitteleminen ei kauheasti ole iltaisin innostanut.
Tässä kuvassa vihreän sävy toistuu hyvin.
Mutta lisää itse neuleesta. Pohjana käytin Driftwood ohjetta, mutta ohjeesta poiketen tein siis takin enkä paitaa. Ylhäältä alas saumattomasti neulotussa takissa on loistavat lisäyksin muotoillut olkapäät. Alkuperäinen olkapäiden ohje löytyy täältä. Driftwood on hieman väljempi mitoitukseltaan, mutta halusin omastani tyköistuvamman. Tiheys sopi kuitenkin mainiosti niin, että pystyin noudattelemaan ohjeen silmukkamääriä.
Olkapään lisäyksin tehtyjä muotoiluja
Hihoista tuli 3/4 pituiset. Osin tarkoituksella osin syynä pelko langan loppumisesta. Hihojen suita en huolitellut mitenkään vaan annoin niiden rullautua vapaasti. Hihoissa on sovittelemalla kavenneltu silmukoita pois tyköistuvuuden saamiseksi.
Niin hihoissa, kuin helmassakin on palkit harmaata, joka mielestäni sopii loistavasti yhteen tuon vihreän kanssa. Helmaan tein hieman lisäyksiä ja loppuun sellaista puolikierteistä joustinta. Eli 1o 1n joustin, jossa oikeanpuolen kerroksella oikeat silmukat neulotaan kiertäen. lisäksi neuloin nurjalla puolella viimeisen silmukan (oikea) kiertäen. Näin reunasta tuli siisti. Samalla neuloksella jatkoin nappilistat. Nappilistat aloitin alhaalta helman joustimesta ja tein muuten irtonaisina. Lopuksi nappilistat ompelin kiinni neulalla ja langalla. Tämä oli se sitkeyttä vaativa osuus. Siis koko nappilistojen teko. Pariin kertaan purkasin kunnes sain puikkokoon sopivaksi ja nappilistojen leveyden oikeaksi. Nappilista ja helman ja kauluksen joustin on siis tehty numeroa pienemmillä puikoilla kuin muu takki.
Luonnonläheiset sävyt. Alpakka(kin) kutittaa minua hieman, mutta siihen toivottavasti tottuu.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen lopputulokseen. Nappilista jää hieman kiharalle. En tiedä oikeneeko se tuosta käytössä, mutta ei se nyt niin hirveästi häiritse. Napit ompelin kahteen kertaan, kun ensin jäivät turhan reunaan. Kyllä tämä varmasti käyttöön tulee. Ja teen vielä lisää neuletakkeja.
Takin pituus on juuri passeli ja olkapäiden muotoilut istuvat todella hyvin.
Ohje: Driftwood by Isabell Kraemer muokattuna takiksi.
Lanka: Adriafil Sierra Andina
Kulutus: 330 g
Puikot: 4mm 100cm pyöröt ja 3 mm pyöröt
JyJy2016: 4/20
Kurjenmarja 