Putket + punasipuli ja lupiini Boost. Erät 7, 8 ja 9.

Koiranputken aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta lähdin rohkeasti kokeilemaan uudestaan putkilla. Tällä kertaa kitkin pihasta koiran-, vuohen- ja karhunputkea. SIlputtuna tuoretta tavaraa oli täysi kattilallinen tiivistettynä. Vettä joukkoon ja annoin liota seuraavaan päivään ja sekoittelin välillä.

Seuraavana päivänä keitto vaiheessa lisäsin joukkoon punasipulinkuoria noin kaksi kourallista (kevyesti murskattua).

Keitoksen pikajäähdytys hoituu mukavasti pihan lammesta lähtevässä purossa. Vesi on läpi kesän kylmää ja etenkin näin keväisin (8-9 astetta)

Siivilöidyssä liemessä oli ihan mukavasti väriä. Joukkoon päätyi 75 gramman vyyhti  valkoista 100% villaa. Puretuksena tällä kertaa pelkkä aluna.

Putki-punasipuli sekoituksen jälkivärin boostasin seuraavanapäivänä lupiineilla. Keitettäessä lupiineista lähti makean kirpeä, hieman raparperikeittomainen tuoksu. Liemestä tuli sakeaa ja odotukset nousi 🙂

Tällä kertaa uimaan päätyi 24 g harmaata 7 veikkaa ja 18 g valkoista 100% villaa. Lämmitys ja liemen pito yli 80 asteessa, kuten edellisenkin kohdalla. Loppuvaiheessa lisäsin liemeen kuparinastoja, mutta ei tainnut niistä juuri mitään irrota. Valkoisen villalangan nostin osin pois liemestä loppuajaksi. Yritys liukuvärjäykseen.

Mukavaa puuhastelua on tuo värjäys, mutta vahtiminen ottaa välillä koville. Pitäisi perustaa joku mukava löhötuoli tai muu paikka keittoastian viereen. Voisi siinä sitten lueskella tai neuloskella ja samalla pitää lämpötiloja silmällä.

Seuraava päänvaivaa aiheuttava ongelma on värien toistaminen valokuvin. Ei tartu kennolle sitruunankeltainen vaikka mitä tekisi.  Kuvassa vasemmalla putki + punasipuli. Seuraavana putki + punasipuli boost lupiini, jossa tummempi osuus lionnut hieman kauemmin. Tässä langassa on oikeasti se sitruunankeltainen sävy. Oikealla harmaa seiskaveikka lupiinilla boostatusta liemestä. Oikea väri on kaunis kellertävän vihreä.

Ei toistu ei…. hmp.

Jotta ois helppo muistella mitä väriä mistäkin värjäyksestä on tullut aloitin tällaisen muistiinmerkitsemis systeemin. Idean sain Värjärin Pata blogin tässä postauksessa olleesta ihanasta väriympyrästä! Paljon mielenkiintoista luettavaa kyseisessä blogissa muutenkin. Kuten lapuista näkyy, on lisääkin lankaa värjätty. Ei vaan ole vielä ehtinyt kuivamaan, joten viimeisin lappu tyhjänä.  (Ja ei, tässäkään ei toistu värit oikein)

Lopuksi vielä teaseri tulevasta. Eilen pienen pienet vyyhdit valkoista nallea ja harmaata 7 veikkaa päätyivät lasipurkkiin kera kauniiden kuivien kukkasten. Toinen puolisko on aikoinaan kerännyt talteen kiinanruusun kukkia ja kuivattanut ne. Samainen kiinanruusu täyttää nytkin olohuonetta, mutta ei taida täällä saada riittävästi valoa kukkiakseen. Kuivia kukkia on melko paljon, mutta päätin parilla kukalla kokeilla kylmävärjäyksellä tuleeko väriä. Voin nyt jo kertoa, että tulee!

Advertisement

Värjäysharrastuksen kehittely jatkuu…

En tiedä onko syy neulomisessa vai missä, mutta vasemman käden yksi jänne tuntuu tulehtuneen. Ei ole mitenkään hirvittävän kipeä, mutta mm. käden venyttäminen ja jotkin asennot sattuu. Tästä johtuen olen nyt yrittänyt olla neulomatta. Ei helppo homma, joten muuta puuhailua on täytynyt keksiä 🙂 .

Kerroinkin tuossa aiemmin värjäyssuunnitelmista. Olen viikon varrella alkanut kartuttamaan värjäysaine varastoja ja lueskellut aiheeseen liittyviä blogeja. Ensimmäisenä raaka-aineena luonnonaineilla värjäykseen keräsin pihasta lepän käpyjä. Valtaosa on tervaleppää, mutta joukossa on hieman harmaaleppääkin. Tästähän siis pitäisi saada aikaiseksi lämpimän ruskeita sävyjä… katsotaan kuin käy.

No toinen ajatus lähti sitten koiranputkesta. Ja jalostui vuohenputkeen, jonka värjäysominaisuuksista mulla ei oo aavistustakaan :). Järkeilin kuitenkin niin, että vuohenputkea aion repiä pihalta pois kuitenkin, joten yhtä hyvin voin testa sitä värjäykseen. Pihan kitkemis hommat alkoivat jo, mutta värjäyksiin tarvittavaa välineistöä ei vielä ole, joten päätin kokeilla kuivattamalla kerätyt vuohenputken lehdet. Toisen satsin kokeilen sitten tuoreesta tavarasta, kunhan hieman kasvavat.

Kolmas raaka-aine jota päätin testata onkin sitten mielenkiintoisempi. Haavankeltajäkälä, josta nimestä väristä huolimatta pitäisi saada punaista tai sinistä väriä. Lopputulos riippuu siitä kuivataanko värjätty lanka auringossa vai pimeässä. Mielenkiintoista. Kunhan saan paketin Riihivillasta (jossa on lisää lankaa värjättäväksi sekä värjäykseen tavittavia aineita), Kertoilen asiasta hieman lisää. Kattiloitakin pitäisi saada jostain haalittua. Yritän kirjoitella värjäyksestä niin, että siitä jää itselle talteen reseptit ja muistiinpanot, mutta samalla niin, että joku muukin voi hyötyä mun kokemuksista. Inspiraation lähteenä on siis toiminut aiemmassa postauksessa esittelemieni kirjojen lisäksi muutamat huippu blogit ja nettivut. Mainitsinkin jo Riihivillan, joka on villaan ja väreihin erikoistunut perheyritys. Leena Riihelä pitää blogia, jossa hän jakaa tietoaan ja kokemuksiaan kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kasvivärjärin puutarhasta.  Värjärin pata on blogi, johon ensimmäisenä päädyin, kun aloin etsimään tietoa luonnonväreillä värjäämisestä. Täältä löytyy perusteelliset kuvaukset monista raaka-aineista niin lajien tunnistuksesta, keräyksestä, varastoinnista, värjäyksestä sekä lopputuloksen esittelystä. Blogi on todella innostava ja tiedon määrä on niin häkellyttävä, että tälläinen aloitteleva värjäri kumartaa kunnioituksesta. Hattis harrastaa blogi ei taida olla kovin aktiivinen tällä hetkellä, mutta arkistoista löytyy loputtomasti postauksia värjäyskokemuksista. Esimerkkinä Lepän kävyillä värjäys. Birgitan käsistä kasvivärjäys sivuilta löytyy myös melkoinen määrä napakka tietoa eri värjäysmateriaaleista.