Putket + punasipuli ja lupiini Boost. Erät 7, 8 ja 9.

Koiranputken aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta lähdin rohkeasti kokeilemaan uudestaan putkilla. Tällä kertaa kitkin pihasta koiran-, vuohen- ja karhunputkea. SIlputtuna tuoretta tavaraa oli täysi kattilallinen tiivistettynä. Vettä joukkoon ja annoin liota seuraavaan päivään ja sekoittelin välillä.

Seuraavana päivänä keitto vaiheessa lisäsin joukkoon punasipulinkuoria noin kaksi kourallista (kevyesti murskattua).

Keitoksen pikajäähdytys hoituu mukavasti pihan lammesta lähtevässä purossa. Vesi on läpi kesän kylmää ja etenkin näin keväisin (8-9 astetta)

Siivilöidyssä liemessä oli ihan mukavasti väriä. Joukkoon päätyi 75 gramman vyyhti  valkoista 100% villaa. Puretuksena tällä kertaa pelkkä aluna.

Putki-punasipuli sekoituksen jälkivärin boostasin seuraavanapäivänä lupiineilla. Keitettäessä lupiineista lähti makean kirpeä, hieman raparperikeittomainen tuoksu. Liemestä tuli sakeaa ja odotukset nousi 🙂

Tällä kertaa uimaan päätyi 24 g harmaata 7 veikkaa ja 18 g valkoista 100% villaa. Lämmitys ja liemen pito yli 80 asteessa, kuten edellisenkin kohdalla. Loppuvaiheessa lisäsin liemeen kuparinastoja, mutta ei tainnut niistä juuri mitään irrota. Valkoisen villalangan nostin osin pois liemestä loppuajaksi. Yritys liukuvärjäykseen.

Mukavaa puuhastelua on tuo värjäys, mutta vahtiminen ottaa välillä koville. Pitäisi perustaa joku mukava löhötuoli tai muu paikka keittoastian viereen. Voisi siinä sitten lueskella tai neuloskella ja samalla pitää lämpötiloja silmällä.

Seuraava päänvaivaa aiheuttava ongelma on värien toistaminen valokuvin. Ei tartu kennolle sitruunankeltainen vaikka mitä tekisi.  Kuvassa vasemmalla putki + punasipuli. Seuraavana putki + punasipuli boost lupiini, jossa tummempi osuus lionnut hieman kauemmin. Tässä langassa on oikeasti se sitruunankeltainen sävy. Oikealla harmaa seiskaveikka lupiinilla boostatusta liemestä. Oikea väri on kaunis kellertävän vihreä.

Ei toistu ei…. hmp.

Jotta ois helppo muistella mitä väriä mistäkin värjäyksestä on tullut aloitin tällaisen muistiinmerkitsemis systeemin. Idean sain Värjärin Pata blogin tässä postauksessa olleesta ihanasta väriympyrästä! Paljon mielenkiintoista luettavaa kyseisessä blogissa muutenkin. Kuten lapuista näkyy, on lisääkin lankaa värjätty. Ei vaan ole vielä ehtinyt kuivamaan, joten viimeisin lappu tyhjänä.  (Ja ei, tässäkään ei toistu värit oikein)

Lopuksi vielä teaseri tulevasta. Eilen pienen pienet vyyhdit valkoista nallea ja harmaata 7 veikkaa päätyivät lasipurkkiin kera kauniiden kuivien kukkasten. Toinen puolisko on aikoinaan kerännyt talteen kiinanruusun kukkia ja kuivattanut ne. Samainen kiinanruusu täyttää nytkin olohuonetta, mutta ei taida täällä saada riittävästi valoa kukkiakseen. Kuivia kukkia on melko paljon, mutta päätin parilla kukalla kokeilla kylmävärjäyksellä tuleeko väriä. Voin nyt jo kertoa, että tulee!

Advertisement

Koiranputki ja rentukka. Erät 3, 4, 5 ja 6

Värjäilyt jatkuu, muu tuotanto on ollut vähäistä. Yksi virkkaustyö on postaamatta vielä, kun unohdin sen kuvata. Siitä postaus tulossa kuunvaihteen tienoilla, kun pääsen kohteen kuvaamaan. Lankaa tuli ostettua tuossa muutama viikko sitten, mutta ihan hyvästä syystä (niin kuin aina). Korian tehtaanmyymälästä lähti mukaan pussillinen 2 laatuista harmaata seiskaveikkaa värjäyksiä varten. Vielä pitäisi venyttää penniä ja tilata villalankaa ainakin valkoisena. Kohta on kaikki valkoiset värjätty.

Mutta asiaan. Värjäysrintamalla on tosiaan keitelty padallinen jos toinenkin. Lepänkäpyjen jälkeen päädyin kokeilemaan kitkemisen ja värjäämisen yhdistämistä.  Kotipihalta löytyi mukavasti kasvussa olevaa koiranputkea. Nätti kukka, mutta niittyalueelle on kylvetty kaikenlaista ja koiranputki (muiden ohessa) on niin peittävä, että pieni harvennus oli tarpeen.

Keräsin siis noin 500 g tuoretta koiranputkea. Laiton putket keittymään ja annoin kiehua tunnin verran. Jossain välissä lisäsinkin vielä putkea, kun kattilaan lisää mahtui. Pikaisen jäähdytyksen jälkeen kattilaan joutui 20 g valkoista (010) nallea, 20 g vaalean harmaata 7 veikkaa, 45 g Riihivillan valoista 100% villaa ja 19 g TukuWoolin 100% valkoista villaa. Puretteeksi lisäsin, keitoksen ollessa 40 asteista, alunaa ja viinikiveä. Hidas lämmitys ja tunti 80 – 90 asteessa. Langat jätin liemeen jäähtymään seuraavaan päivään. Taisin huuhdella langat suoraan liemestä otan jälkeen.

Värjäys ei ollut ihan toivotusti onnistunut. Odotin kirkkaampia keltaisia, ehkä jopa neonkeltaiseen viittaavia värejä. Kuvassa etualalla TukuWool ja taaempana Nalle. Nalleen tuli hieman tummempi, mutta likaisempi sävu kuin 100% villaan. Vähän kuva valehtelee. Oikeat värit ovat selvemmin keltaisia. Harmaa 7 veikka ja Riihivilla joutuivat jatkovärjäykseen.

Olin edellisenä päivänä kerännyt putkien lisäksi rentukkaa noin 360 g. Nämä lisäsin koiranputken jälkiliemen joukkoon kiehumaan. Väriä tuntui irtoavan melko mukavasti liemeen. Rentukasta oletuksena oli syvempi, hieman messinkinen keltainen. Pataan päätyi siis harmaa 7 veikka joka oli jo koiranputkella värjätty. Lisäksi likoon joutui koiranputkivärjättäy Riihivilla. Tähän isompaan vyyhtiin tein muutaman tiukan solmun. AJatuksena tietysti pätkävärjäys.

Lämpötilan tarkkailua…  Taas siis hidas lämmitys. Hieman lisäsin sekä alunaa että viinikiveä. Tunti yli 80 asteessa. Väriä ei vaan näy…. lisäsin vielä vanhan ison (ratapölkystä?) naulan rauta puretteeksi noin 15 minuutin ajaksi. Samalla nosti solmitusta vyyhdistä osan pois kattilasta. Ei juuri väriä vieläkään.

Tässä roikkuvat parin epäonnistuneemman värjäyspäivän tuotokset. ENsimmäinen vyyhti on TukuWoolia valkoisena ja värjäämättömänä. Seuraavana TukuWool – koiranputki, Nalle – koiranputki, 7 veikka – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka, Riihivilla – koiranputki + koiranputki jälkiväri boost rentukka solmuvärjäys hässäkkä.

Luonnossa värit on ihan jees, mut ei sitä mitä odotin… Seuraavaksi värjäyksessä oli lisää putkia. Siitä lisää seuraavalla kerralla.