Todays relevant

Pipo päähän pakkasella ja vaikkei pakkasta vielä olisikaan! Bongasin Ananan blogista mainion pipoohjeen. Malli näytti mukavalta ja mikä parasta ideana oli yhdistää kutittamatonta lankaa ja villaa sisältävää lankaa. Tälle hipiälle päätin kokeilla kutittamattomaksi 100% merinoa. Toiseksi langaksi valikoitui itse värjätyt nallet.

Tumma grafiitin harmaa merino näkyy päältä päin ohuina raitoina. Ruskeat on siis alunperin Novitan luonnonvalkoista nallea, jotka ovat esiintyneet blogissa aiemminkin. Tummempi lepänkävyillä värjätty täällä ja vaaleampi saarnen kuivuneilla kukinnoilla värjätty täällä. Ohjeesta poiketen tein 120 silmukkaa koska lanka oli hieman paksumpaa. Puikko kokokin hieman eri, mutta se taas johtui täysin puikkovarastossa olevasta aukosta.

Pipo on päähän mukavan napakka ainakin vasta neulottuna. Silti se on sen verta pitkä, että sen saa mukavasti kurtulle tuonne päälaelle ja sinne mahtuu ylöskin kiinnitetty ponnari, joka on ehdottomasti plussaa. Väritkin tulee hienosti esille noista ruskeista tuon harmaan rinnalla. Ja kaikkein tärkeintä -pipo ei kutita.

Syy paljastuu reunan alta. Pipoon on neulottu merinosta pantamainen vuori. Vuori ei siis ole koko pipon mittainen vaan alle 10 cm. Juuri riittävä tekemään piposta tukevan ja korvia tehokkaasti lämmittävän. Ja kuten kuvasta näkyy voi pipoa käyttää vuori esilläkin ja ilman ”löysää” ilmettä. Tai siis voi, jos villa ei kutita tai koko pipo olisi tehty jostain kutittamattomasta materiaalista.

Ota siinä nyt sitten kuvia kun yks pyörii kuin väkkärä ja ilta pimenee 😀 Kiitos rakas!

Ohje: Always relevant by Anana, hieman muunneltuna.
Lanka: JärboGarn Mio ja kasvivärjätty Novita Nalle
Kulutus: Mio 50 g Nalle 47 g = 97 g
Puikot: 2 mm 60 cm pyöröt ja 2,5 mm 100 cm pyöröt

Ai niin. Viimekuun kulutukseen saan tietysti laittaa muutaman kymmenen grammaa koska annoin annoin naapurille langat huivia varten. Ongelma on etten kulutusta vielä tiedä… noh lisäilen myöhemmin.

Niin ja kävin tässä Lentävän Lapasen 3 vuotis kekkereissä. Oli hauskaa neuloa isossa porukassa ja tiiviissä tunnelmassa. Matkalta tarttui mukaan langat marraskuun huiviin, josta lisää myöhemmin. Lokakuun huivi on taskuja vaille valmis… edelleen.

Niin ja vielä. Huomenna Tampere ja Kädentaitomessut. Siellä varmasti lähes koko päivän pyörimässä ja toivottavasti tapaamassa monia muita bloggaajia. Aion laittaa oikein nimikyltin rintaan, joten saa tulla nykimään hihasta jos tunnistaa 😉 .

Advertisement

Ensimmäiset värjäyskokeilut. Lepänkävyt. Erät 1 ja 2

Kirpparilöytöinä muutama kattila. noin 5l ja 7,5l värjäystouhujen aloitukseen. Rikkinäinen puuhaarukka, kaasugrillin keittolevy, tuulisuoja foliosta, lämpömittari… Kyllähän näillä jo kokeilee 🙂

Pihalta kerätyt tervalepänkävyt päätyivät siis 3 vuorokauden liotukseen. Käpyvä oli noin 800 g, vähän taisin lisätä (noin 200 g) likoamaan päivää myöhemmin. Liotuksen jälkeen liemi oli jo kauniin tumman punaruskeaa. Kattila liedelle ja keitto käyntiin. Käpyjä keitetty ensin tunti. Välissä kauppareissu ja sitten vielä kahden tunnin keitto. Jäähdytettiin puron avustuksella melko nopeasti.

Keitos siivilöitiin ja noin 30 asteiseen veteen lisättiin langat.

Lankana 50 g 100% suomalaista lampaan villaa, TukuWool, josta kuvia aiemmassa postauksessa. Liemen lämpötilaa nostettiin hiljalleen. Noin 40 asteessa lanka nostettiin ylös ja liemeen lisättiin noin 5 g alunaa ja alle 5 g viinikiveä. Aluna siis toimii tässä puretteena. Koska lankaa en ollut esipurettanut suoritin puretuksen värjäyksen yhteydessä. Alunalle hyvä määrä on yleensä 10% värjättävän langan painosta. Viinikivelle taas 5%. Viinikivi voimista punaisia sävyjä ja sen pitäisi kirkastaa muitakin värejä.

Alunan lisäyksen jälkeen siis langat takaisin ja lämpötilaa nostettiin hiljalleen hieman yli 80 asteeseen. (yhteensä tunnin aikana). Tässä lämpötilassa (80-90) oli sitten tarkoitus pysytellä tunti, mutta kiehahtihan se kerran. Tunnin jälkeen levy pois päältä ja koko roska jätettiin jäähtymään yön yli.

Seuraavana aamuna lanka huuhdottiin 4 kertaa. Toiseen huuhteluliemeen loraus etikkaa (kun unohdin ekasta) ja viimeiseen villanhoitoainetta. Kuivaus vaakatasossa.

Ja siitä tuli väriä! Kaunis sinapinkeltaiseen vivahtava vaalean ruskea. Kuvassa lanka on vielä kostea. Tästä innostuneena seuraava vyyhti samaa lankaa samaan liemeen ja homma uusiksi. Jälkivärjäykseen lisäsin sekä alunaa että viinikiveä aiempaa vähemmän. Oletus on, että sitä hieman oli veteen jäänyt. Lankaa taas 50g. Nyt homma ei kiehahtanut ja etikankin muistin lisätä jo ekaan huuhteluun 🙂

Ja väriä on siinäkin. Tässä kuvassa roikkumassa kumpainenkin vyyhti kuivana. Taaempi tummempi ekasta värjäyksestä ja etummainen ensimmäisestä jälkiväristä. Lopun liemen kaadoin jäljelläolevien (liottamattomien) lepänkäpyjen sekaan lisäten hieman vettä. Siellä saavat liota nyt muutaman viikon. Jos sais vielä tummempaa ruskeata seuraavalla kertaa.

Nytkin jo pata tuolla porisee. Koiranputkivärjäys meni eilen reisille ja nyt jatkojalostetaan rentukalla… katsotaan kuin värjärin käy 😉