Lapasia kevääseen

Kevään kynnyksellä valmistui siis Samooja paidan lisäksi muutakin itse värjäämistäni langoista. Innostuin kokeilemaan intialaista peukalokiilaa. Ohjeeksi otin Novitan sivuilta seiskaveikalle tarkoitetun intialaisella peukalokiilalla olevan peruslapasen ohjeen. Lankanahan on siis värjättyä seiskaveikkaa. Tulee kyllä istuvia peukaloita tällä mallilla. Ohjeesta poikkesin vain raitojen lisäyksellä ja sillä että alun tein naisten koon mukaan jalopun miesten koon mukaan.

Ohje: Intialainen peukalokiilalapanen
Lanka: 7 veljestä
Kulutus: 70 g (140 m)
Puikot: 3mm 80 cm pyöröt
JyJy 2016 5/20

Toiset intialaisella peukalokiilalla varustetut lapaset tein Kantapäitä ja karvapalloja blogin ohjeella. Toisen lapasista tein itseasiassa kahteen kertaan, kun ekalla tuli liian napakka. Noh… liian napakat ne on vieläkin, mutta saanen ne venytettyä sopiviksi. Ohje oli kuitenkin loistava ja lapaset hienot. Tein lapaset (liian)pienillä puikoilla, joten neulos on kuin paksua huopaa, joten läpöisetkin lienevät. Intialainen peukalokiila on istuvin peukalo jota olen lapasissa tavannut. Eli siis tykkään ja suosittelen, koska se on helppo tehdäkin.

Kuvista ei ehkä hirmu selvästi näy, mutta leikin lapasten kanssa hieman lankadominansilla. Kirjoneuletta neulottaessa langat kannattaa pitää sormella aina samoin päin. Tällöin aina sama lanka tulee esiin vahvempana. Tässä tein niin, että vasemman käden lapasessa dominoiva lanka on keltainen ja oikean käden lapasessa vihreä. Lankojen sävyt ovat melko lähellä toisiaan, että ero ei ole suuren suuri, mutta kyllä se siellä on! Niin ja nämäkin itse värjäämiäni 7 veljestä lankoja.

Ohje: Pystyraitalapaset intialaisella peukalolla by Jenniemi
Lanka: 7 veljestä
Kulutus: 81 g (162 m)
Puikot 3mm 80 cm pyöröt
JyJy 2016: 6/20

OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN AIKAA KAIKILLE!

 

Advertisement

Samooja

Kevään ja kesän värjäykset innostivat vihreillä sävyillään etsimään sopivaa villapaidan ohjetta. Omalle kullalle piti saada tehtyä paita. Useampia ohjeita selattuani päädyin Skeep-O-Hoy ohjeeseen joka Ulla nettineulelehden arkistoista löytyi.

Itse värjäämiäni 7 veljestä lankoja ei mitään väriä ollut lähellekään riittävää määrää. Itseasiassa kaiken kaikkiaan vihreäsävyisiä itsevärjäämiäni 7 veikkoja ei ollut riittävästi. Paidasta lähti sitten muotoutumaan oikea raitailoittelu. Hyvin hillityn vihreä sellainen. Kasvivärjättyjen lankojen lisäksi joukossa on kahta alkuperäisväristä 7 veikkaa, eli kaikkein tummin vihreä sekä tumma harmaa.

Värjätyt vihreät langat on suurimmalta osin erilaisia putkikasvi värjäyksiä. On koiranputkea, karhunputkea, putkisekoitusta jne… Lisäksi joukossa on ainakin rentukka värjäystä ja ruskea on lepänkävyillä värjättyä. Vaalemmissa vihreissä on melko montaa eri sävyä, joista kaikki eivät kuvissa erotu toisistaan. Raidotus on, kuten näkyy, täysin ilman säännönmukaisuutta tehty. Työssä oli yhtä aikaa käytössä kahdesta neljään eriväristä lankaa ja vaihtelin niitä melko päättömästi. Hihoista en edes haavaillut tekeväni samanlaisia. Olisi ollut toivoton homma niiden pienten lankanöttösten kanssa tasata määrät.

Ohjeen mukaisesti paita tehtäisiin paloissa ja hihatkin tasona. Muokkasin ohjetta niin, että neuloin paidan pyörönä kainaloihin, sitten siitä etu ja takakappaleen. Hihat tein myös pyörönä kainaloihin. Hihat jatkuvat olkapäälle tulevalla satulalla. Sitten ompelin hihapyöriöiden ja kainalon saumat ja kiinnitin satulat etu- ja takakappaleeseen. Lopuksi otin puikoille odottelemaan jätetyt silmukat ja poimin muutamia lisää ja neuloin kauluksen.

Parannettavaa jäi hieman. Kaulus olisi saanut olla pidempi ja helmakin ehkä. Paitaa ei ole vielä kastellut, joten pituutta siihen saattaa toki saada lisää. Muuten paidasta tuli onnistunut. Värit toimii mielestäni hienosti. Hihojen palmikko tulee esiin riittävästi kirjavuudesta huolimatta. Yksiväriset satulat antavat ryhtiä.

Kuvat päästiin ottamaan täällä Ylläksellä ja paita olikin käyttäjänsä mukaan oikein lämmin kevättalven keleihin. Kuvausmiljöönä toimi Äkäsmyllyn vanha mylly.

Ohje: Skeep-O-Hoy modattuna Samoojaksi
Lanka: 7 veljestä kasvivärjätyt
Kulutus: 630 g (1260 m)
Puikot 3,5 mm 100 cm pyöröt

Fiilis: Melkosesti pääteltävää. Vihdoin valmis. Siitä tuli HYVÄ!

Värjäysintoilua ja Huhtikuun lankatilastot

Siellä uivat, lepänkävyt. Yhden vuorokauden liotuksen jälkeen on liemessä jo vahva punarusehtava sävy. SIellä saavat kellua vielä päivän jos toisenkin.

Riihivillasta tuli viikolla odotettu paketti. Tänään jo testailtiin kaasulieden ominaisuuksia veden hitaassa lämmityksessä 5 litran kattilalla. Jos sitä viikon loppuna ehtisi purettamaan muuataman sata grammaa lankaa.

Puretusaineiden lisäksi Riihivillasta tuli sitä värjättävää lankaa. Tai no saa nähdä viitsiikö ruskeita villoja värjätä, kun ovat niin kauniin sävyisiä jo luonnostaan.  Langoissa on jäljellä vahva lampaan tuoksu. Ja kun paketin aukaisi oli langat lämpöisiä, kuin vasta kerittyjä.

Lankatilastot Huhtikuu

Valmiit työt 669 g

Lohtupaita  550 g
Kaarisilta 119 g

Ostettua ja saatua lankaa 1170 g

TukuWool 150 g
Riihivillan Velho 420 g
Novita Bambu 600 g

Eli plussaa tuli huhtikuulle 401 g. Annan kyllä itselleni ”anteeksi” hairahduksen . Kipeytynyt käsi hillitsi keskeneräisten valmiiksi saattamista. Kuitenkin sain valmiiksi kertaallen puolestavälistä puretun neulepaidan. Ja Kaarisilta huivi oli lohtupaidan ohella toimivaa terapiaa Rodin kuoleman jälkeiseen aikaan, kun koko ajan oli hyvä olla jotain ajateltavaa ja tekemistä, ettei suru ottanut valtaa. Lankahankinnoista taas: Kaarisiltahuivin neulominen oli niin miellyttävää, että halisin samasta langasta vielä tehdä jotain muuta. Lankaa jäi edellisistä ostoksista reilu 150 grammaa. SItten näin tämän, ja päädyin tänne. Eli nyt toivon, että hamstraamani bambu langat riittäisivät oman ihanan Linian valmiiksi saattamiseen… Kunhan tuo käsi paranisi. 

No nuo villat sitten. Värjäykseen tietysti!

Vielä fiilistelyä päivän metsäretkeltä. Kuinka kauniit onkaan nuo kangasvuokon violetin ja oranssiin vivahtavan ruskean sävyt herkkää valkoista vasten.

Värjäysharrastuksen kehittely jatkuu…

En tiedä onko syy neulomisessa vai missä, mutta vasemman käden yksi jänne tuntuu tulehtuneen. Ei ole mitenkään hirvittävän kipeä, mutta mm. käden venyttäminen ja jotkin asennot sattuu. Tästä johtuen olen nyt yrittänyt olla neulomatta. Ei helppo homma, joten muuta puuhailua on täytynyt keksiä 🙂 .

Kerroinkin tuossa aiemmin värjäyssuunnitelmista. Olen viikon varrella alkanut kartuttamaan värjäysaine varastoja ja lueskellut aiheeseen liittyviä blogeja. Ensimmäisenä raaka-aineena luonnonaineilla värjäykseen keräsin pihasta lepän käpyjä. Valtaosa on tervaleppää, mutta joukossa on hieman harmaaleppääkin. Tästähän siis pitäisi saada aikaiseksi lämpimän ruskeita sävyjä… katsotaan kuin käy.

No toinen ajatus lähti sitten koiranputkesta. Ja jalostui vuohenputkeen, jonka värjäysominaisuuksista mulla ei oo aavistustakaan :). Järkeilin kuitenkin niin, että vuohenputkea aion repiä pihalta pois kuitenkin, joten yhtä hyvin voin testa sitä värjäykseen. Pihan kitkemis hommat alkoivat jo, mutta värjäyksiin tarvittavaa välineistöä ei vielä ole, joten päätin kokeilla kuivattamalla kerätyt vuohenputken lehdet. Toisen satsin kokeilen sitten tuoreesta tavarasta, kunhan hieman kasvavat.

Kolmas raaka-aine jota päätin testata onkin sitten mielenkiintoisempi. Haavankeltajäkälä, josta nimestä väristä huolimatta pitäisi saada punaista tai sinistä väriä. Lopputulos riippuu siitä kuivataanko värjätty lanka auringossa vai pimeässä. Mielenkiintoista. Kunhan saan paketin Riihivillasta (jossa on lisää lankaa värjättäväksi sekä värjäykseen tavittavia aineita), Kertoilen asiasta hieman lisää. Kattiloitakin pitäisi saada jostain haalittua. Yritän kirjoitella värjäyksestä niin, että siitä jää itselle talteen reseptit ja muistiinpanot, mutta samalla niin, että joku muukin voi hyötyä mun kokemuksista. Inspiraation lähteenä on siis toiminut aiemmassa postauksessa esittelemieni kirjojen lisäksi muutamat huippu blogit ja nettivut. Mainitsinkin jo Riihivillan, joka on villaan ja väreihin erikoistunut perheyritys. Leena Riihelä pitää blogia, jossa hän jakaa tietoaan ja kokemuksiaan kasvi- ja sienivärjäyksestä sekä kasvivärjärin puutarhasta.  Värjärin pata on blogi, johon ensimmäisenä päädyin, kun aloin etsimään tietoa luonnonväreillä värjäämisestä. Täältä löytyy perusteelliset kuvaukset monista raaka-aineista niin lajien tunnistuksesta, keräyksestä, varastoinnista, värjäyksestä sekä lopputuloksen esittelystä. Blogi on todella innostava ja tiedon määrä on niin häkellyttävä, että tälläinen aloitteleva värjäri kumartaa kunnioituksesta. Hattis harrastaa blogi ei taida olla kovin aktiivinen tällä hetkellä, mutta arkistoista löytyy loputtomasti postauksia värjäyskokemuksista. Esimerkkinä Lepän kävyillä värjäys. Birgitan käsistä kasvivärjäys sivuilta löytyy myös melkoinen määrä napakka tietoa eri värjäysmateriaaleista.